Ero sivun ”Molekyyliseula” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Epäselvän virkkeen jako kahteen.
Rivi 3:
 
==Ominaisuudet==
Tyypillisimmät molekyyliseulamateriaalit ovat zeoliitit, jotka ovat [[alkalimetalli|alkali-]] ja [[maa-alkalimetallienalkalimetalli]]en aluminosilikaatteja sekä huokoinen borosilikaattilasi. Molekyyliseulat jaetaan kolmeen luokkaan riippuen niiden huokoskoosta. Huokoskoko voidaan ilmoittaa joko nanometreinä tai ångströmeinä[[ångström]]einä. Pienimmät huokoskoot ovat mikrohuokoisilla molekyyliseuloilla, joiden huokoskoko on alle 2 nm (20 Å). Tällaisia ovat muun muassa yleisimmin käytetyt zeoliitti- ja lasimolekyyliseulat sekä aktiivihiiliseulat[[aktiivihiili]]seulat. Mesohuokoisen materiaalin huokoskoko on välillä 2&ndash;50 nm (20&ndash;500 Å) ja makrohuokoisten molekyyliseulojen huokoskoko on yli 50 nm (500 Å). Mesohuokoisia ja makrohuokoisia molekyyliseuloja ovat muun muassa eräät metallioksidit, metalliseokset ja epäorgaaniset polymeerit.<ref name="kirk-othmer" /><ref name="concise" />
 
Molekyyliseuloilla on suuri ominaispinta-ala, minkä vuoksi niillä on suuri adsorptiokyky. Tyypillisimpiä ovat muun muassa [[vesi]], [[rikkivety]], [[hiilidioksidi]], [[ammoniakki]] ja pienikokoiset hiilivedyt. Zeoliittimolekyyliseulat adsorboivat erityisesti polaarisia molekyylejä kuten vettä. Hiili ja polymeerit adsorboivat erityisesti polaarittomia komponentteja kuten hiilivetyjä. Zeoliitit ovat happamia ja niitä käytetään tämän vuoksi happamina katalyytteinä.<ref name="kirk-othmer" /><ref name="concise" /><ref name ="ullmann">Hans-Jörg Bart & Ulrich von Gemmingen: ''Adsorption, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry'', John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 10.10.2014</ref>