Ero sivun ”Hella Wuolijoki” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Korjattu Tanner-linkki ja poistettu muutama turha punainen linkki
Rivi 83:
 
===Yleisradion pääjohtajaksi===
[[File:Recording the show "Pienoisparlamentti", 1945.jpg|thumb|right|Pienoisparlamentin ensimmäinen lähetys vuonna 1945. Vasemmalta ministeri [[Urho Kekkonen]], professori [[Alvar Wilska]], kansan­edustaja [[Sylvi-Kyllikki Kilpi]], pääjohtaja Hella Wuolijoki, kansan­edustajat [[Hertta Kuusinen]], [[Nils Meinander]] ja [[Lassi Hiekkala]].]]
[[Yrjö Murto|Yrjö Murron]] esityksestä Wuolijoki valittiin Yleisradion pääjohtajaksi vuosiksi 1945–1949 edellisen pääjohtajan [[J. V. Vakio]]n jouduttua jättämään paikkansa. Valintaan vaikutti SKDL:n vuoden 1945 vaalivoitto. Toukokuussa 1945 esittelemässään ohjelmapoliittisessa linjauksessa Hella Wuolijoki piti keskeisenä ohjelmiston uudistamista ajankohtaisia aiheita laajasti käsitteleväksi ja kansan eri kerroksia koskettavaksi, mihin liittyi myös kansainvälisten tuulien seuraaminen. Wuolijoen johtama Yleisradio tarjosikin aivan uudenlaisia ohjelmasisältöjä. Kohderyhmille suunnattiin omia erikoisohjelmia; esimerkiksi metsätyömiehille ''[[Metsäradio]]'', teollisuustyöväestölle ''Työmiehen tunti'' ja tasapuolisuuden vuoksi maalaistyöväestölle ''Maamiehen tunti''. Merkittävä uusi avaus oli myös kesällä 1945 alkanut ''Radion keskustelukerho'', joka sai myöhemmin nimen ''Pienoisparlamentti''. Ohjelmassa parlamentaarisen voimasuhteiden mukaan valitut keskustelijat käsittelivät erilaisia teemoja. <ref>Paavo Oinonen: ''Pitkä matka on Tippavaaraan'', s. 71–73. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. </ref> Tunnetuin Wuolijoen pääjohtajakauden ohjelmista oli kuitenkin Wuolijoen itse kirjoittama ja ohjaama kuunnelmasarja ''Työmiehen perhe'', joka alkoi vuoden 1948 joulukuussa ja jatkui vuoden 1951 loppuun asti. Sarjan oli tarkoitus tarjota vaihtoehto Yleisradion toiselle hyvin suositulle perhesarjalle ''[[Suomisen perhe]]''. Työmiehen perhe sekä esitteli työväenluokkaisen perheen elämää että toi esille työväen osuuden historiassa. <ref> Oinonen 2004, s. 47. </ref> Wuolijoki piti tärkeänä myös pesäeron tekemistä sodanaikaiseen radiotoimintaan, joka oli hänen mielestään saanut [[propaganda]]n leiman. <ref> Oinonen 2004, s. 71. </ref>
 
Tultuaan Yleisradion pääjohtajaksi Wuolijoki kiinnitti radion palvelukseen joukon uutta henkilökuntaa, jonka katsottiin joko avoimesti tai peitetymmin edustavan hänen omaa poliittista suuntaustaan. Näitä olivat muun muassa teatteriosaston päällikkö [[Matti Kurjensaari]] ja häntä vuonna 1947 seurannut [[Olavi Paavolainen]], esitelmä- ja selostusosaston päällikkö [[Erkki Vala]], toimittaja [[Unto Miettinen]] ja avustaja [[Raoul Palmgren]]. Wuolijoen kauden alussa toteutettiin radiossa myös organisaatiouudistus, kun suomenkielisen ohjelmajaoston rinnalle tuli itsenäinen ruotsinkielinen ohjelmajaosto, joiden kummankin päälliköt olivat suoraan pääjohtajan alaisia. Hella Wuolijoen pysyvin, nykypäiviin saakka kantanut aikaansaannos Yleisradiossa oli [[Radioteatteri]]n perustaminen vuonna 1948. <ref> Oinonen 2004, s. 59–60. </ref>
 
===Erottaminen Yleisradiosta===