Ero sivun ”Kempeleen tiilitehdas” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lähdelinkin päivitys
MsaynevirtaBOT (keskustelu | muokkaukset)
p Yritys-mallineen parametrien säätöä, -w using AWB
Rivi 1:
{{Yritys
| yrityksen_niminimi = Kempeleen tiilitehdas
| yrityksen_logologo =
| yrityksen_sloganslogan =
| yritysmuoto = [[osakeyhtiö]]<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://elma.elka.fi/ArkHistory/K254.DOC|Nimeke=Kempeleen tiilitehdas Oy - ELKA|Julkaisu=Elka|Tiedostomuoto=DOC|Viitattu=7.4.2013}}</ref>
| osake =
| markkina-arvo =
Rivi 28:
| huomautukset =
}}
'''Kempeleen tiilitehdas''' oli [[Pohjois-Pohjanmaa]]lla [[Kempele]]en kunnassa vuosina [[1898]]–[[1952]]1898–1952 toiminut [[tiilitehdas]]. Yritys oli ennen [[1960-luku]]alukua ainoa Kempeleessä teollista toimintaa harjoittanut yritys. Yrityksen tilat sijaitsivat [[Ollakka|Ollakan]] teollisuusalueella.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7BEB76624E-C060-43A4-8DA3-C0AD9F644B37%7D/87077|Nimeke=Ympäristölupapäätös Dnro PPO-2006-Y-427-111|Julkaisija=Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus|Ajankohta=18.1.2008|Selite=s. 2|Tiedostomuoto=pdf|Viitattu=8.1.2016}}</ref>
 
==Taustaa==
Tiiliä valmistettiin Kempeleessä jo [[1600-luku|1600-luvun]] alussa. [[Oulu]]n koulua vuosina 1628–1629 uudistaessa tiilet poltettiin Kempeleessä. Mahdollisesti polttaminen tapahtui jossakin [[Vihiluoto|Vihiluodon]] vaiheilla, missä oli sopivaa raaka-ainetta. Tiilet kuljettiin Ouluun vesitse. Tiiliä valmistettiin sivutoimisesti kulloisenkin kysynnän mukaan. 1700- ja 1800-luvulla tiiliä valmistettiin myös Oulussa.
 
Tirehtööri K. A. Jurva poltti tiiliä Vihiluodossa vuosina 1883–1885. Kunta vuokrasi Jurvalle yhteisen Vihiluodon haminamaan, jota hän sai käyttää vapaasti liiketoimensa harjoittamiseen ja ottaa maasta santaa tiilien raaka-aineeksi. Tiilien valmistus ja polttaminen tapahtui kesäkuussa. Ruukilla oli töissä miehiä ja naisia etupäässä Kempeleestä ja naapurikunnasta [[Oulunsalo]]sta. Parina ensimmäisenä vuonna poltettiin 110&nbsp;000 tiiltä, mutta kolmantena vuonna jo 220&nbsp;000 tiiltä, joiden arvo oli 6&nbsp;660 markkaa.