Ero sivun ”Virolaisen hallitus” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Kokoonpano: nimen väärän kirjoitusasun korjaus |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 3:
Edeltänyt [[Lehdon hallitus]] toi vuodeksi 1965 laatimansa budjettiesityksen eduskuntaan syyskuun alussa 1964. Budjetin loppusumma oli ennätysmäinen, ja valtiontalouden tasapainottamiseksi esitykseen sisältyi poliittisesti epämiellyttäviä ratkaisuja, joista etenkin asutus- ja asuntolainojen korkojen nosto herätti huomiota. Seurauksena oli Suomen pitkäikäisimmäksi nousseen, lähes yhdeksän kuukautta istuneen virkamieshallituksen kaatuminen porvaripuolueiden päästyä neuvotteluissaan sopimukseen uudesta hallituksesta. Uudeksi pääministeriksi tuli Maalaisliiton puheenjohtajaksi kesäkuussa 1964 valittu maatalous- ja metsätieteen tohtori [[Johannes Virolainen]]. Hallituksen ulkoministeriksi tuli pääministerinä vuosina 1962–1963 toiminut [[Ahti Karjalainen]], joka oli saavuttanut vankan aseman presidentti [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] luottomiehenä.<ref>Heikki Eskelinen: ''Itsenäisyytemme vuosikymmenet'', s. 249. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.</ref>
Johannes Virolaisen valinta Maalaisliiton johtoon merkitsi puolueelle
Virolaisen hallitus toteutti kaudellaan useita poliittisia uudistuksia, kuten liikevaihtoverolain, uuden kielilain, kehitysaluelainsäädännön sekä yliopistojen perustamisen Itä- ja Pohjois-Suomeen. Hallitus ajautui kuitenkin taloudellisiin ongelmiin ja joutui näin korottamaan muun muassa autojen ja [[bensiini]]n verotusta. Nämä toimet koettiin vasemmiston piirissä itsekkäänä etupolitiikkana. Tämä johti [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP]]:n ja [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|Kansandemokraattien]] yhteistyön lisääntymiseen eduskunnassa, mikä pohjusti seuraavien eduskuntavaalien jälkeen muodostetun [[Paasion I hallitus|Paasion I hallituksen]] syntymistä.
|