Ero sivun ”Charles J. Pedersen” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti 30 Wikidatan sivulle d:q244998 siirrettyä kielilinkkiä
p fix
Rivi 7:
| syntymäaika = {{Syntymäaika ja ikä|03|10|1904||1}}
| syntymäpaikka =
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|0203|10|1904|26|10|1989}}
| kuolinpaikka =
| asuinpaikat =
Rivi 23:
| alaviitteet =
}}
'''Charles John Pedersen''' ([[3. lokakuuta]] [[1904]], [[Busan]] – [[26. lokakuuta]] [[1989]], [[Salem (New Jersey)|Salem]], New Jersey) oli yhdysvaltalainen kemisti. Hän sai [[Nobelin kemianpalkinto|Nobelin kemianpalkinnon]] vuonna 1987 [[kruunueetteri|kruunueettereiden]] löytämisestä. Pedersen jakoi palkinnon [[Donald J. Cram]]in ja [[Jean-Marie Lehn]]in kanssa.
 
Pedersen syntyi 1904 Busanissa norjalaiselle isälle ja japanilaiselle äidille. Hän muutti Yhdysvaltoihin opiskelemaan vuonna 1922. Hän aloitti kemiantekniikan opiskelun [[Daytonin yliopisto]]ssa. Suoritettuaan alemman korkeakoulututkinnon Pedersen jatkoi opiskelua [[Massachusetts Institute of Technology|MIT]]:ssä]]. Sieltä hän valmistui maisteriksi. Vaikka MIT:n professorit kehottivat Pederseniä jatkamaan opintojaan tohtorin tasolle, hän päätti aloittaa tieteellisen uransa heti valmistumisensa jälkeen. Pedersen on yksi harvoista tieteen Nobel-palkinnon saajista, jolla ei ole tohtorin arvoa.<ref>[http://faculty.cua.edu/may/Pedersen.pdfCharles J. Pedersen] Catholic University of America</ref>
 
Vuonna 1927 Pedersen aloitti työt [[DuPont]]in palveluksessa. Siellä hän toimi seuraavat 47 vuotta kunnes hän 65 vuoden iässä jäi eläkkeelle.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/chemistry/laureates/1987/pedersen.html | Nimeke = Autobiography | Selite = From Les Prix Nobel. The Nobel Prizes 1987, Editor Wilhelm Odelberg, [Nobel Foundation], Stockholm, 1988 | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu =17.10.2012 | Kieli = }}</ref> DuPontilla hänen työnsä käsittivät 25 julkaisua ja 65 patenttia. Vuonna 1967 Pedersen julkaisi kaksi työtään, jotka käsittelivät kruunueettereiden synteesiä. Nämä molekyylit olivat ensimmäisiä sarjassa erikoisia molekyylejä, jotka pystyvät muodostamaan stabiileja yhdisteitä [[alkalimetalli]]-ionien kanssa.