Ero sivun ”Ingeborg Tott” versioiden välillä

'''Ingeborg Aakentytär Tott'''<ref name=hl/> (s. [[1440-luku]] [[Tanska]] – k. [[1507]] [[Hämeen linna]]<ref name=hl>{{Verkkoviite | Osoite = http://hame.fi/default.asp?docId=17651 | Nimeke = Hämeen linnan valtiatar | Julkaisija = Hämeen liitto | Viitattu = 8.3.2016}}</ref>) oli ruotsalainen aatelisnainen ja [[Ruotsi-Suomi|Ruotsin]] [[valtionhoitaja]]n [[Sten Sture vanhempi|Sten Sture vanhemman]] puoliso. Sturen hallitsijakausien aikana (1470–1497 ja 1501–1503) Ingeborgia pidettiin [[de facto]] Ruotsin kuningattarena, vaikka virallista asemaa hänellä ei ollutkaan. Hän oli myös ainoa nainen joka toimi Hämeen linnan päällikkönä [[keskiaika|keskiajalla]] (vuosina 1503-15071504–1507).<ref name=hl/>

Ingeborg Tott syntyi Tanskassa. Hänen vanhempansa olivat ritari ja Tanskan [[valtaneuvos]] Åke Axelsson (Tott),<ref name=ingeborg>{{Verkkoviite | Osoite = http://runeberg.org/sqvinnor/0417.html | Nimeke = Anteckningar om svensks qvinnor | Julkaisu = Runeberg.org | Viitattu = 8.3.2016 | Kieli = {{sv}}}}</ref> ja ruotsalainen aatelisnainen Märta Bengtsdotter, joka kuului Vinstorpa-sukuun. Ingeborg kihlattiin 1464 norjalaiselle aatelismiehelle, Hans Sigurdsenille, joka kuitenkin kuoli ennen häitä. Vuonna 1467 Ingeorg avioitui Sten Sturen vanhemman kanssa.

Ingeborg oli erittäin kiinnostunut tieteistä ja teologiasta ja oli osaltaan vaikuttamassa [[Uppsalan yliopisto]]n perustamiseen<ref name=ingeborg/> vuonna 1477. Ingeborg kustansi kirjoja omista varoistaan sekä rahoitti eri kirjastojen toimintaa. Hän perusti myös Ruotsin ensimmäisen [[Kartusiaanit|kartusiaaniluostarin]] vuonna 1493.

Sturen menehtymisen jälkeen hänen omistuksensa Suomessa päätyivät takaisin Ruotsin kuninkaalle. Ingeborg sai kuitenkin haltuunsa leskeneläkkeenä Hämeen linnan sekä [[Kokemäenkartano]]n. Hän palasikin Hämeen linnaan vuoden 1504 lopulla ja vietti viimeiset vuotensa sen päälikkönä. Vuonna 1505 yritti linnan entinen vouti Folke Gregerinpoika yritti saada sen haltuunsa, mutta Ingerborgilla oli takanaan sekä linnan väen että paikallisen aatelin tuki eikä yritys onnistunut.<ref name=hl/>