Ero sivun ”Konrad Bitz” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Edeltäjä-seuraaja -malline: Suomen piispa --> Turun piispa, logoksi Turun arkkihiippakunnan vaakuna |
→Turun piispa: typo |
||
Rivi 17:
[[Tiedosto:Missale Aboense Initial Page.jpg|left]]
Bitz toimi Turun tuomiorovastin virassa vuodesta 1450 lähtien. Hänet vihittiin piispan virkaan vuonna 1460 Siennassa. Piispana toimiessaan Bitzin kerrotaan laiminlyöneen joitain velvollisuuksiaan. Hän esimerkiksi syyllistyi vihkivallan väärinkäyttöön ja rasitti seurakuntia ylimääräisillä veroilla. Kuitenkin hänen aikanaan myös toteutettiin hallinnollisia uudistuksia, kuten vuoden 1474 kapitulisääntö, jossa mm määrättiin, että maaseurakuntien kirkkoherrojen tuli harjaantua tehtäviinsä toimimalla tuomiokirkon kuoripappeina.<ref>Nuorteva 1999, 36</ref> Säännöissään hän otti kantaa myös loitsimiseen, jota piti pakanallisena tapana.<ref>Pirinen 1991, 260</ref>
Konrad Bitzin aika oli etenkin Hämeessä vilkasta kirkonrakennuskautta. Kirkkojen ja niiden sisustuksen taiteellinen ja käytännöllinen suunnittelu otettiin piispan ja tuomiokapitulin valvontaan<ref>Pirinen 1991, 123</ref> ja vuoden 1480 tienoilla Bitz antoi säädöksen, ettei kukaan kirkkoherra saanut ottaa ilman piispan lupaa kirkkorakennusta varten muurareita, lasinleikkaajia, maalareita, puuseppiä tai muita ammattimiehiä.<ref>Pirinen 1991, 223</ref> Lisäksi koulujen epäkohtiin puututtiin, köyhien teinien harjoittamaa teininkulkua säädeltiin ja huonosti palkattuja rehtoreita kiellettiin vaatimasta itselleen osaa teinien keräämistä almuista.<ref>Pirinen 1991, 124</ref> 1462 Bitz vihki Naantalin luostarin<ref>Pirinen 1991, 191</ref> sekä antoi säännöksen luostarielämään siirtyvän papin omaisuuden jaosta.<ref>Pirinen 1991, 192</ref>
1461 Bitz antoi Vesilahden kirkolle anekirjeen, jossa luvattiin etuuksia niille, jotka osallistuivat juhlakulkueisiin tai votiivimessuihin, kuuntelivat messuja, saarnoja tai hetkipalveluksia, rukoilivat kirkolle suotuisia aikoja, koko kristikunnalle rauhaa ja hyvää säätä, kiertävät hautausmaan rukoillen kuolleiden uskovien puolesta, lukevat kirkon alttarilla polvillaan Isä meidän –rukouksen ja enkelin tervehdyksen (Ave Maria), ovat läsnä hautauksissa, seuraavat mukana ehtoollisen tai viimeisen voitelun sakramenttia sairaalle kannettaessa sekä lukevat aamu- ja iltasoiton aikana kolmasti polvillaan enkelien tervehdyksen. Lisäksi anekirje mainitse ne, jotka antavat almun kirkon rakennusrahastoon.<ref>Pirinen 1991, 248</ref>
| |||