Ero sivun ”Sähköpurje” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Usp (keskustelu | muokkaukset) lähdevinkki |
Laajennusta |
||
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|käsittelee aurinkotuulesta
'''Sähköpurje''' on osin hypoteettinen [[propulsio]]järjestelmä, joka saisi [[työntövoima]]nsa Auringosta virtaavasta [[plasma]]sta eli [[aurinkotuuli|aurinkotuulesta]].
Sähköpurjeen idean esitti vuonna 2006 [[Ilmatieteen laitos|Ilmatieteen laitoksen]] tutkija [[Pekka Janhunen]]. Marraskuussa 2010 keksintö
==Toimintaperiaate==
Kun plasmaa virtaa sähköisesti varatun metallilangan ohitse, langan [[sähkökenttä]] poikkeuttaa plasman varattuja hiukkasia siirtäen metallilankaan [[liikemäärä]]ä. Koska [[elektroni]]t ovat massaltaan [[protoni]]eja paljon pienempiä niiden välittämät liikemäärät ovat mitättömiä.<ref>Coulomb drag devices 2014 s. 3</ref>
Sähköpurje koostuu useista pitkistä ja ohuista sähköä johtavista alumiinilieoista. Purje saatetaan [[pyörimisliike|pyörimisliikkeeseen]], mikä vetää lieat suoriksi. Sähköpurjeen vakauttamiseksi liekojen kärkiin asetetut niin sanotut etäyksiköt yhdistävät liekojen päitä apulieoilla. Etäyksiköt sisältävät apuliekojen kelat sekä työntövoimalaitteet, joilla voidaan käynnistää ja tarvittaessa säätää sähköpurjeen pyörimistä. Positiivisesti varatut lieat hylkivät Auringosta virtaavan plasman protoneja siirtäen liekoihin liikemäärää. Korkean positiivisen varauksen ylläpitämiseen sähköpurjeessa on [[elektronitykki]], joka ampuu liekojen keräämiä elektroneja pois.<ref name="IEPC">{{Lehtiviite | Tekijä = Janhunen, Pekka et al. | Otsikko = Electric Solar Wind Sail Propulsion System Development
| Julkaisu = International Electric Propulsion Conference| Sivut = | www = http://www.electric-sailing.com/papers/IEPCWiesbaden2011.pdf | Vuosi = 2011 | Kieli = {{en}}}}</ref> Koska yhden liean kokema työntövoima riippuu sen [[sähköinen potentiaali|sähköisestä potentiaalista]], sähköpurjeella varustetun avaruusaluksen suuntaa voidaan ohjata säätämällä aluksen ja yksittäisten liekojen välistä [[resistanssi|sähkövastusta]].<ref name="ASP"/>
==Historia==
Aurinkotuulen käyttämistä työntövoimana pohdittiin ensimmäiseksi 1980-luvulla, kun Robert Zubrin ja Dana Andrews ehdottivat [[magneettinen purje|magneettista purjetta]], mutta sen tekninen toteuttaminen osottautui hankalaksi. Vuonna 2004 Pekka Janhunen tutki [[magneettikenttä|magneettikentän]] sijaan sähkökentällä toimivaa purjetta. Janhusen ideana oli käyttää kymmeniä kilometrejä sähköisesti varattua verkkoa, joka hylkisi aurinkotuulen hiukkasia ja näin siirtäisi liikemäärää avaruusalukseen. Idean ongelmana oli verkon avaaminen ja kiristäminen. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 2006, oivallettiin, että yksittäiset lieat toimisivat yhtä hyvin kuin verkko ja niiden avaaminen ja kiristäminen olisi huomattavasti helpompaa.<ref name="ASP">{{Lehtiviite | Tekijä = Janhunen, Pekka | Otsikko = Recent advances in Electric Sail development | Julkaisu = ASP Conference Series Vol. 406| Sivut = 135–140 | www = https://www.electric-sailing.fi/papers/ASTRONUM2008.pdf | Vuosi = 2009 | Kieli = {{en}}}}</ref>
==Tekniikka==
Vuodesta 2010 vuoteen 2013 EU:n [[Euroopan komission tutkimuksen puiteohjelmat|7. puiteohjelma]] rahoitti yhteensä 1,8 miljoonaa euroa<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.electric-sailing.fi/fp7/docs/finalreport.pdf | Nimeke = Final Report | Tekijä = | Julkaisu = | Julkaisija = | Selite = s. 35 | Ajankohta = 14.1.2014 | Viitattu = 4.3.2016| Kieli = {{en}}}}</ref> sähköpurjeen avainkomponenttien prototyyppien kehittämisen. ESAIL-nimiseen projektiin osallistui yhdeksän laitosta viidestä maasta.
==
Sähköpurjeen lieat on suunniteltu kestämään [[mikrometeoroidi]]en iskuja. Yksi niin kutsuttu Heytether-lieka koostuu yhdestä 50 mikrometrin paksuisesta päälangasta ja useista 25 mikrometrin paksuisista langoista, jotka liitetään päälankaan niin, että ne muodostavat useita silmukoita. Päälangan katketessa katkaisukohdan ehjään silmukkaan kohdistuu kuorma ja silmukka suoristuu.
[[Helsingin yliopiston Kumpulan kampus|Helsingin yliopiston Kumpulan kampuksella]] rakennettu automatisoitu liekatehdas pystyy tuottamaan 4-lankaista Heyther-liekaa 70 metriä vuorokaudessa. Kone [[hitsaus#ultraäänihitsaus|ultraäänihitsaa]] kolme lankaa päälankaan sähköpurjetta varten kehitetyllä menetelmällä. Liitosten välinen etäisyys on noin senttimetri.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/153420/ultrason.pdf | Tiedostomuoto = PDF | Nimeke = Ultrasonically manufactured space tether | Tekijä = Seppänen, Henri | Julkaisu = helda.helsinki.fi | Julkaisija = Helsingin yliopisto | Ajankohta = 18.1.2016 | Viitattu = 4.3.2016 | Kieli = {{en}}}}</ref>
== Koelennot ==▼
===Etäyksikkö ja apulieka===
Liekojen toisiinsa törmäämisen estämiseksi niiden kärkiin on asennettu niin sanotut etäyksiköt ja niitä yhdistävät apulieat. Yksi etäyksikkö sisältää kaksi apuliekakelaa sekä sähköpurjeen pyörimisen käynnistämiseen ja säätöön käytetävän työntövoimalaitteen.<ref name="IEPC"/>
ESAIL-projektia varten rakennetussa etäyksikön prototyypissä oli kaksi vaitoehtoista työntövoimalaitetta – [[kylmäkaasumoottori|kylmäkaasu]]- tai [[ionimoottori]].<ref name="coulomb2–3">Coulomb drag devices 2014 s. 2–3</ref> Myös aurinkopurje materiaalista tehtyä "fotonimelan"<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://ilmatieteenlaitos.fi/tutkimustoiminta/-/asset_publisher/Dz9C/content/fotonimela-tarjoaa-paljon-uusia-sovellusmahdollisuuksia | Nimeke = Fotonimela tarjoaa paljon uusia sovellusmahdollisuuksia | Julkaisu = ilmatieteenlaitos.fi | Julkaisija = Ilmatieteen laitos | Ajankohta = 26.11.2013 | Viitattu = 4.3.2016}}</ref> käyttöä on harkittu [[pyörimismäärä]]n tuottajaksi.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Janhunen, Pekka| Otsikko = Photonic spin control for solar wind electric sail | Julkaisu = Acta Astronautica Vol. 83 | Sivut = 85–90 | www = http://arxiv.org/pdf/1203.3362v2.pdf | Vuosi = 2013 | Kieli = {{en}}}}</ref>
Kahta etäyksikköä yhdistävä apulieka on ohutta [[Ultraviolettisäteily|UV-säteilyä]] vastustavaa [[kapton]]-nauhaa. Apulieka on rei'itetty, mikä lisää sen elastisuutta ja vähentää repeytymistä. Kiristettynä rei'itetty nauha muuttaa muotoaan, minkä ansiosta se kestää mikrometeoroidien iskuja paremmin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.electric-sailing.fi/fp7/docs/D241_auxtether.pdf | Nimeke = Auxiliary Tether Report | Tekijä = Janhunen, Pekka | Julkaisu = | Julkaisija = | Ajankohta = 31.1.2012 | Viitattu = 4.3.2016| Kieli = {{en}}}}</ref>
==Plasmajarru==
Maan [[magnetosfääri]] suojaa Maata aurinkotuulelta, joten sen sisäpuolella sähköpurjetta ei voida käyttää, mutta purjeen toimintaperiaatetta voidaan hyödyntää plasmajarrussa. Plasmajarrulla varustetut pienet satelliitit voitaisiin tuoda alas [[matala Maan kiertorata|matalalta Maan kiertoradalta]] takaisin ilmakehään ja näin varmistettaisiin, ettei avaruuteen kertyvän [[avaruusromu]]n määrä lisäänny. Jarrun yksittäinen lieka varataan negatiivisesti, jolloin se vetää Maan ionosfääristä ioneja puoleensa hidastaen satelliitin ratanopeutta. Plasmajarrun ei tarvitse poistaa liean keräämiä ioneja, sillä satelliitin rungon keräämä elektronivirta riittää kompensoimaan liean keräämän ionivirran.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Janhunen, Pekka| Otsikko = Sähköpurjelieka plasmajarruna - avaruusromuongelma historian romukoppaan? | Julkaisu = Avaruusluotain | Numero = 3 | Sivut = 10–11 | www = http://www.sats-saff.fi/sites/default/files/AL0903plasmajarru.pdf | Vuosi = 2009}}</ref><ref>Coulomb drag devices 2014 s. 1</ref>
[[File:Aalto-1_nanosatellite.png|thumb|Havainnekuva Aalto-1:n satametrisen liean laskemisesta.]]
Vuonna 2013 laukaistun virolaisen [[ESTCube-1]] -satelliitin oli tarkoitus mitata sähköpurje-efektiä 10 metriä pitkällä liealla.<ref name="coulomb6">Coulomb drag devices 2014 s. 6</ref> Satelliitin laukaistaessa eräs kullalla pinnoitettu osa kului, minkä vuoksi liekaa ei voitu kelata auki.<ref>{{Verkkoviite |Osoite = http://www.hs.fi/tiede/a1453090147622|Nimeke = Suomalainen sähköpurje kiinnostaa avaruusjärjestöä – purje auttaisi asteroideille|Tekijä = Mielonen, Matti|Julkaisu = hs.fi|Julkaisija = Helsingin Sanomat|Ajankohta = 18.1.2016|Viitattu = 4.3.2016}}</ref>
Yksi vuoden 2016 touko-kesäkuussa<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/talous/a1456892488974 | Nimeke = Ensimmäinen suomalainen avaruusalus nousee lähikuukausina kiertoradalle | Tekijä = Saarinen, Juhani | Julkaisu = hs.fi | Ajankohta = 2.3.2016 | Julkaisija = Sanoma Oyj | Viitattu = 4.3.2016}}</ref> laukaistavan suomalaisen [[Aalto-1]] -satelliitin hyötykuormista on 100 metrin pituisella liealla varustettu plasmajarru.<ref name="coulomb6"/>
==Katso myös==
*[[Magneettinen purje]]
*[[Aurinkopurje]]
==
{{Verkkoviite | Osoite = http://arxiv.org/pdf/1404.7430v2.pdf | Tiedostomuoto = PDF | Nimeke = Coulomb drag devices: electric solar wind sail propulsion and ionospheric deorbiting | Tekijä = Janhunen, Pekka | Julkaisu = | Ajankohta = 29.4.2014 | Julkaisija = | Viitattu = 4.3.2016 | Kieli = {{en}}}}
===Viitteet===
{{Viitteet}}
==Aiheesta muualla==
▲*[http://www.electric-sailing.fi Lisää sähköpurjeesta] {{en}}
[[Luokka:Hypoteettiset avaruuslaitteet]]
|