Ero sivun ”Kenneth J. Gergen” versioiden välillä

Gergenin opiskeluajat 50‒60-luvulla olivat sosiaalipsykologian kokeellisen tutkimuksen kulta-aikaa. Uransa alussa Gergen keskittyi kokeelliseen sosiaalipsykologiaan, erityisesti minuuden kysymyksiin ja minä-käsityksen tilanteisten ominaisuuksien tarkasteluun. Gergen päätyi kuitenkin kääntämään kelkkansa kokeellisen sosiaalipsykologian suhteen. Jo varhain tutkijanurallaan Gergen alkoi epäillä kokeellisten asetelmien tuottamia tuloksia ja omien koeasetelmiensa mielekkyyttä. Hän kyseenalaisti tiedon kumuloitumista ja yleistettävien lainalaisuuksien etsimistä sekä tutkimustulosten ajattomuutta. Gergen alkoi pohtia ilmiöiden selityksiä historiallisessa ja kulttuurillisessa kontekstissa.

 

 

Gergenin ajatukset kokeellisesta sosiaalipsykologiasta saivat osakseen voimakasta kritiikkiä, mutta se sai hänet jatkamaan entistä määrätietoisemmin alkuperäisten ajatustensa kehittämistä ja perustelemaan kantansa perusteellisesti <ref>Nikander 2001, s.281.</ref>. Nämä ajatukset tulevat esiin Gergenin vuonna 1982 julkaisemassa teoksessa ”Toward Transformation in Social Knowledge” ja vuonna 1985 julkaistussa artikkelissa ”The Social Constructionist Movement in Modern Psychology”.