Ero sivun ”Ensimmäinen sortokausi” versioiden välillä

Kenraalikuvernöörin talon ympärille kerääntyneet suuret väkijoukot vaativat talossa istuntoa pitäneen senaatin ja kenraalikuvernööri Obolenskin eroa. Lähetystö valittiin viemään kansan vaatimusta kenraalikuveröörille. Lähetystöön kuuluivat [[Adolf von Bonsdorff]], [[Jonas Castrén]], [[Tekla Hultin]], [[W. A. Lavonius]], [[Heikki Renvall]] ja [[Georg Schauman]]. Senaattorit lupasivat heti lähettää erohakemuksensa hallitukselle ja lähetystön vaatimuksesta senaattori Sohlberg luki ilmoituksen palatsin toisen kerroksen parvekkeelta. Ilmoitus otettiin vastaan suurella riemulla.<ref>P. E. Svinhufvud 1, s. 316-319</ref>

 

 

Suurlakon aikana perustettiin [[Punakaarti|punakaarteja]]. [[Tampere]]ella annettiin [[punainen julistus]], jossa vaadittiin itsemääräämisoikeuden lisäämistä. Perustuslaillisten lakkoilu sulki virastot ja työläisten lakkoilu tehtaat. Monet työnantajat maksoivat työläisilleen palkkaa lakon ajaltakin. Isänmaallisia mielenosoituksia järjestettiin ja protesteja verhottiin myös erinäisiksi juhliksi, vastarintajärjestöjä urheilu- tai partioliikkeiksi jne.<ref>Tommila, Venäläinen sortokausi Suomessa, s. 125-126</ref><ref>Kansakunnan historia 2, s. 501</ref>