'''Dualismi''' ({{k-la|[[latina]]n sanasta ''duo}},'' kaksi’kaksi’) on oppi kahtalaisuudesta tai kahtiajaosta. Filosofiassa[[Filosofia]]ssa dualismilla tarkoitetaan kaksijakoista käsitystä [[todellisuus|todellisuudesta]].
[[KuvaTiedosto:Yin yang.svg|thumb|100px150px|[[Taolaisuus|Taolaisuudessa]] Yīn[[jin ja Yángjang]] -kuvio symboloi luonnon ja taolaisuuden dualismia.]]
[[Filosofia]]ssa, tarkemmin [[ontologia|ontologiassa]]ssa, dualismilla tarkoitetaan kahden itsenäisen alkuperusteen eli [[substanssi]]n olettamista. Yleensä tällä viitataan maailman kaksijakoisuuteen [[Henki|hengen]] ja [[materia]]n välillä. Näin ajatteli mm.muun muassa [[René Descartes]]. Maailmassa voidaan näin ajatella olevan niin henkeä kuin materiaa. Vaikka perinteisesti henkisen puolen on ajateltu liittyvän jollainlaillajollakinlailla [[Jumaluus|jumaluuteen]], voidaan sillä käsittää myös maailman abstraktit ilmiöt ottamatta kantaa siihen, ohjaako jokin niitä tai mistä antimateria on peräisin. Abstraktioihin voidaan laskea myös tunteet erotettuina fyysisistä reaktioista. Maailman kaksijakoisuuden voidaan ajatella ulottuvan siis myös tunteen ja järjen vastakohtaan.
[[Uskonnonfilosofia]]ssa dualismilla tarkoitetaan kahden yhtä alkuperäisen alkuolennon tai alkuvoiman, usein hyvän ja pahan, olettamista.
Dualismin vastakohta on [[Monismi (ontologia)|monismi]], yhtenäisyyden oppi, sekä joskus myös [[Pluralismi (ontologia)|pluralismi]] eli monijakoinen todellisuuskäsitys, useiden alkuperusteiden olettaminen.
