Ero sivun ”Ouray” versioiden välillä

'''Ouray''' ([[1833]] – [[24. elokuuta]] [[1880]]) oli [[ute-intiaanit|ute-intiaanien]] tunnetuin päällikkö. Hän toimi rauhansovittelijana monissa kansansa ja [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] välisissä neuvotteluissa, ja tapasi 20-vuotisen päällikkyytensä aikana ''mm.'' [[Presidentti|presidentit]] [[Ulysses S. Grant]]in ja [[Rutherford B. Hayes]]in.<ref name="Chief">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.findagrave.com/cgi-bin/fg.cgi?GRid=13863746&page=gr |Nimeke=Chief Ouray Historical Ute Leader|Julkaisu=Findagrave.com|Viitattu=30.11.2008|Kieli={{en}}}}</ref>

Kaikkien ute-heimojen ylipäällikkönä toimiminen osoittautui Ouraylle mahdottomaksi tehtäväksi. Pyrkiessään pitämään välit kunnossa Yhdysvaltoihin, hän joutui myymään näille suuren osan oman kansansa maista. Kaikki utet eivät hyväksyneet menettelyä, vaan tuomitsivat Ourayn amerikkalaisten mielistelijäksi ja nousivat sotiin oman elämäntapansa säilyttämiseksi.

Utien suullisen perimätiedon mukaan Ouray syntyi samana vuonna, kun tähdet putosivat. Tämä mieleenpainuva ilmiö on havannoitu läpi Pohjois-Amerikan, ja sen ajankohdaksi on kirjattu 13.11.1833.<ref name="Mooney 260">Mooney s. 260.</ref> Kymmenet sinkoilevat [[meteoriitti|meteoriitit]] valaisivat taivaan, ja putoilivat maahan. Ourayn vanhemmat uskoivat tähtisateen olevan hyviä asioita enteilevän viestin, ja antoivat pojalleen taivaallisen nuolisateen kunniaksi nimeksi Ouray (Nuoli) <ref name="Ouray"/>

18-vuotiaana Ouray matkusti Coloradoon, jossa liittyi isänsä johtamiin ''tabeguache''-uteihin. Täällä poika omaksui nopeasti utien kulttuurin ja tavat. [[1853]] hän nai tytön, jonka englanninkielinen nimi oli Black Mare (Musta Tamma). Neljä vuotta myöhemmin Ourayn vaimo kuoli synnytykseen, mutta lapsi jäi eloon.<ref name="Wood 51">Wood s. 51.</ref> Seuraavat vuodet Ouray vietti metsästyksen parissa, mutta otti osaa myös ryöstöretkiin muiden heimojen kyliin, ja kunnostautui taitavana soturina. [[1859]] Ouray nai [[kiowa-apachet|kiowa-apasseihin]] kuuluneen Chipetan, joka oli adoptoitu utien kylään jo lapsena. Vuotta myöhemmin Ouray nousi päälliköksi kuolleen isänsä paikalle.<ref name="Ouray">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.legendsofamerica.com/na-ouray.html|Nimeke=Chief Ouray - A Man of Peace| Julkaisu=Legendsofamerica.com| Viitattu=15.2.2011 |Kieli={{en}}}}</ref>

Ourayn 20-vuotinen valtakausi osui levottomaan ajanjaksoon. [[Mormonit]] olivat vallanneet Utahissa asuneiden läntisten utien maat, ja välit Yhdysvaltoihin olivat huonontuneet. Ourayn muistikuvat amerikkalaisten joukkojen vahvuudesta eivät innostaneet vastustamaan näiden aseellista ja määrällistä ylivoimaa. Hän valitsi aseekseen puhetaitonsa, ja lähestyi Yhdysvaltain päättäjiä diplomatian keinoin. Hyvällä käytöksellään hän vakuutti epäilijät. Kuvaavaa on, ettei Ouray osallistunut yhteenkään sotaan Yhdysvaltoja vastaan, mutta oli valmis sotureineen puolustamaan näitä tasankojen intiaanisodissa. Vuonna [[1863]] utet luovuttivat Yhdysvalloille kaikki Coloradon territorion idänpuoleiset alueet ja lupasivat olla ahdistelematta amerikkalaisia, jotka saattaisivat tulla kaivamaan heidän mailleen.<ref name="Brown 368">Brown s. 368.</ref> Ouray edusti sopimusta tehtäessä koko utien kansakuntaa, ja Yhdysvaltain hallitus tunnusti hänet kaikkien utien ylimmäksi päälliköksi. Monet utien päälliköistä kyseenalaistivat tämän valinnan, sillä useimpien intiaanien yhteiskuntarakennelma ei tuntenut yhden päällikön järjestelmää.<ref name="Kajo 27">Kajo s. 27.</ref>

Ouray sai vihamiehiä oman kansansa keskuudesta, ja hänet yritettiin tappaa sopimuksen vuoksi, jotkajonka oli kirjoittanut kaikkien utien puolesta.<ref name="teacher"/> Huolimatta lisääntyneestä vastustuksesta Ouray jatkoi aloittamaansa linjaa, ja pakotti utet tukemaan Yhdysvaltoja ja heidän armeijaansa. Läntiset utet eivät alistuneet ylimmän johtajansa sanelemiin ehtoihin vaan ajautuivat sotaan Yhdysvaltoja vastaan. Vaikka Ouray onnistui vaikutusvallallaan keskeyttämään sodan, olivat Coloradon amerikkalaisten mielipiteet voimakkaasti uteja vastaan. Näiden katsottiin aiheuttavan yleistä levottomuutta tulemalla valkoisten kaupunkeihin ja kaivosleireille. Lisäksi utien väitettiin varastavan karjaa.<ref name="Brown 368" />

Ouray ja 9 muuta päällikköä matkustivat [[Washington DC|Washingtoniin]] neuvottelemaan tulehtuneesta tilanteesta. Ute-johtajat majoitettiin hotelliin, jossa heille tarjottiin runsaasti tupakkaa, makeisia ja mitaleita. Ouray sai seuraavana päivänä muiden päälliköiden pettymykseksi vastata yksin uuden sopimuksen kirjoittamisesta. Hänen luvallaan utet olivat valmiit luopumaan 60&nbsp;000 [[neliökilometri|km²]] käsittävästä maa-alueesta nykyisessä Coloradossa. Vastineeksi he saivat asuttavakseen saman alueen läntisimmästäläntisimmässä kolkassa sijaitsevan Wind riverin alueen.<ref name="Morris">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.sanjuan.k12.ut.us/sjsample/POSEY/Webdoc11.htm|Nimeke=Ute Indian Lands Conflict and Compromises|Tekijä=Morris, Suzette|Viitattu=11.2.2011|Kieli={{en}}}}</ref>.<ref name="Chi">{{verkkoviite|Osoite=http://www.jessiestreasures.com/native_american/Ouray.html|Nimeke=Chief Ouray Historical Ute Leader|Julkaisu=Jessietreasures|Viitattu=15.2.2011.|kieli={{en}}}}</ref>

[[1876]] tapahtunut Coloradon liittäminen Yhdysvaltain [[osavaltio]]ksi huononsi utien asemaa Wind riverin reservaatissa. Alueella tehdyt hopealöydöt vetivät suuret joukot kaivosmiehiä utien maille. Saadakseen maat itselleen Coloradolaisetcoloradolaiset syyttivät uteja lähes kaikista osavaltion alueella tehdyistä rikoksista. Vakavasti sairastunut Ouray yritti puhua kansansa puolesta, mutta epäonnistui. White riverin reservaatin intiaaniasiamieheksi valittu [[Nathan Meeker]] huononsi tilannetta entisestään koettaessaan saada uteja luopumaan vanhoista perinteistään ja ratsuistaan.<ref name="Waldman 138">Waldman s. 138.</ref> Meekerin takana toimivat kristityt kirkot, jotka valvoivat nimittämiään asiamiehiä, ja näiden kykyä opettaa intiaaneille maanviljelyä ja muita "siviilisaation" tapoja.<ref name="Kajo 112">Kajo s. 112.</ref>

Meeker epäonnistui tehtävässään tehdä uteista valkoisten farmarien kaltaisia. väkivaltaisuudetVäkivaltaisuudet riistäytyivät 30. syyskuuta 1879 hallitsemattomiksi, ennen kuin Ourayn lähettämä rauhansanoma ehti perille. White Riverin soturit avasivat tulen reservaatissaan olevassa intiaaniagentin toimipisteessä. Meeker ja kymmenen hänen työntekijäänsä surmattiin. Lisäksi kapinoivat utet sieppasivat Meekerin vaimon ja tyttären sekä kolme muuta panttivankia. Reservaatin rajalla käydyssä kahakassa utet ehtivät surmata toistakymmentä sotilasta. Myöhemmin Chipeta vapautti siepatut naiset ja lapset, mutta tapauksen jälkeen yleinen mielipide kääntyi yhä enemmän uteja vastaan. Seuraavan vuoden alkupuolella Coloradon edustaja leimasi [[kongressi]]ssa utet vielä muita intiaaneja huonommaksi.<ref name="Henriksson 121">Henriksson s. 121.</ref> Washingtoniin presidentti Rutherford Hayesia tapaamaan matkustanut Ouray yritti vielä kerran vaikuttaa kansansa tulevaisuuteen, mutta Yhdysvaltojen edustajat olivat taipuneet kansan tahtoon ja tehneet päätöksensä siirtää utet pois Coloradosta. Poliittiseksi iskulauseeksi muodostunut "utien täytyy mennä" oli tehnyt tehtävänsä ja jättänyt Coloradon coloradolaisille.<ref name="Brown 389">Brown s. 389.</ref>

Ouray ei ehtinyt nähdä Utienutien pakkomuuttoa, sillä hän kuoli elokuussa 1880 vaikeaan munuaissairauteen . Utet saivat vuotta myöhemmin Utahista pienen reservaatin alueelta, joka ei ollut kelvannut mormoneille.<ref name="Brown 389" /> Chipeta joutui luopumaan kodistaan ja maatilasta, koska Yhdysvaltojen edustajat katsoivat, ettei hän ollut saanut niitä omilla saavutuksillaan. Erään tarinan mukaan amerikkalaisten turhiin lupauksiin ja toistuviin valheisiin kyllästynyt Chipeta matkusti Coloradon [[Black Canyon]]ille ja heitti syvän inhon vallassa rotkoon kaikki ne rahat, jotka Yhdysvaltain hallitus oli maksanut hänen miehelleen.<ref name="Jenkins 85">Jenkins s. 85.</ref>

Tapaus masensi syvästi Ourayta ja Chipetaa, joilla ei ollut yhteisiä lapsia. He saivat kadonneen poikansa etsimiseen kuitenkin apua yllättävältä taholta. Vuonna [[1869]] presidentti Grantin rauhanpolitiikan osana syntynyt [[intiaanikomissaarien lautakunta]] (Boic) lupasi etsiä pojan käsiinsä, mikäli tämä olisi elossa. Komissaarien tehtävänä oli intiaanisuhteiden näkyvä kehittäminen, ja Ourayn pojan etsiminenetsimisen katsottiin edistävän rauhanpolitiikan leviämistä. Vuonna 1872 komissio ilmoitti löytäneensä pojan. Ourayn ja Chipetan nähtäväksi tuotiin teini-ikäinen [[arapahot|arapahoihin]] adoptoitu poika, joka lapsena oli ostettu siouxeilta.<ref name="Wood 53" /> Keskusteltuaan pojan kanssa Ouray kääntyi pois ja sanoi, ettei poika ollut hänen.<ref name="teacher">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.schools.utah.gov/curr/indianed/teacher/lessons/Leaders/Ouray.htm|Nimeke=Teacher Resources: Leaders Past and Present|Julkaisu=Schools.Utah.com|Viitattu=17.2.2011|Kieli={{en}}}}</ref> Tutkimukset kadonneen pojan löytämiseksi lopetettiin, ja hänen kohtalonsa jäi epäselväksi.<ref name="Wood 53" />