Ero sivun ”Saivo” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
{{Korjattava/muoto}} |
PtG (keskustelu | muokkaukset) muutetaan artikkelia |
||
Rivi 1:
'''Saivo'''<ref>Tikkanen, O. 2006. Saivojen salaisuus. Saivot osana saamelaisten maailmankuvaa. Tampereen yliopisto, historian laitos, pro Gradu –tutkielma</ref> (saameksi: ''sáiva'') on [[Saamelainen muinaisusko|saamelaisten muinaisuskoon]] liittyvä termi, jonka pohjimmaisesta merkityksestä voi esittää vain arveluja. Se on todennäköisesti liittynyt alkujaan niin sanottuihin saivo-järviin, joita on pidetty kaksipohjaisina. Sittemin [[Muinaisgermaanit|muinaisgermaanikontaktien]] vaikutuksesta saivoon on liittynyt [[Pyhä|pyhyyden]] käsite ja joitain tuntureita on alettu kutsua pyhiksi saivo-tuntureiksi. Termiin liittyvät lisäksi järvissä ja tuntureissa elävät saivo-henget, joiden uskottiin olevan [[Lapinnoita|saamelaisnoidan]] apu- ja suojelushenkiä.
== Merkitys ja tausta ==
Sáiva tunnetaan terminä kaikilla saamelaisalueille, mutta sen merkitys vaihtelee kieliryhmittäin. [[Kuolansaamelaiset|Kuolansaamelaisisilla]] se merkitsee ilmansuuntaa, etelää tai lounasta.<ref name="pentikäinen146">Pentikäinen, s. 146–147.</ref> Läntisillä alueilla se puolestaan on liittynyt tiettyihin tuntureihin, mutta ruotsin- ja suomensaamelaisten perinteessä saivo-järvet ovat puolestaan olleet keskeisiä käsitteitä.<ref name="ensyklpedia">{{Verkkoviite | Osoite = http://senc.hum.helsinki.fi/wiki/S%C3%A1iva| Nimeke = Sáiva| Tekijä = Pulkkinen, Risto| Julkaisu = Saamelaiskulttuurin ensyklopedia| Viitattu = 22.11.2015}}</ref> Etymologisesti sana ’sáiva’ palautuu samaan kantasanaan kuin ruotsin sana ’sjö’ (”meri”, ”järvi”).<ref name="pulkkinen219">Pulkkinen, s. 219.</ref>
Saivon todellinen merkitys on jäänyt hämäräksi, eikä siitä pysty esittämään kuin arvioita. Länsi-Ruijassa ja Suomen Lapissa se on viitanut kaksipohjaisiksi kuviteltuihin järviin, joissa tuonpuoleiset olennot ovat asuttaneet. Tällaiset järvet olivat usein kirjasvetisiä lähdejärviä, joiden pohjassa saattoi olla järvien väliseksi aukoksi tulkittu lähteensilmä.<ref name="pulkkinen219"/> Järviin liittyvän uskomukset on arveltu olleen alkuperäinen. Se liittyy luultavasti saamelaisten vanhoihin uralilaisiin [[vainajala]]käsityksiin, jotka väistyivät viimeistään germaanien vaikutuksesta.<ref name="pulkkinen221">Pulkkinen, s. 221.</ref>
Pyhiin tuntureihin ja ylipäätänsä jonkinlaiseen [[Pyhä|pyhyyteen]] viittaava saivo-käsitys lienee toissijainen. Se on todennäköisesti syntynyt [[Eteläsaamelaiset|eteläsaamelaisten]] alueilla muinaisgermanisista ideoista. Niiden mukaan vainajat siirtyivät pyhiin vuoriin elämään maallista elämää onnellisemmin. Tällaisia vanhoja norjalaisia pyhiä vuoria on erityisesti aluella, jolta myös tuntureihin liittyviä saivo-käsityksiä on koottu.<ref name="pulkkinen221"/>
== Uskomukset ==
Saivo-järvien on ajateltu olleen kalaisia ja niiden kalojen erityisen hyviä. Niiden ajoittaista kalattomuutta selitetään kaksipohjaisuudella (''reahpenjávrit'', ’räppänäjärvet’). Monien saamelaisuskomusten mukaan joissain hyvin kalaisista järvistä ei saa kalaa, koska kalat ovat menneet välipohjassa olevasta reiästä toiseen pohjan alla olevaan järveen. Tällaisia järviä ovat myöhäisperinteessä olleet muun muassa [[Enontekiö]]n [[Näkkäläjärvi]] ja [[Pöyrisjärvi]].<ref name="pentikäinen146"/>
Saivo-järviä on tavallisesti pidetty pyhinä, ja niiden rannoilla on uhrattu sekä järvelle että siinä asuville olennoille. [[Kultti|Kultin]] oletetaan liittyvän käsityksiin vedenalaisista vainajalasta.<ref name="pentikäinen146"/> Saivo on sanana ollut monimuotoinen, sillä järvien ja tuntureiden lisäksi sanalla on tarkoitettu myös näitä niissä asuvia yliluonnollisia olentoja.<ref>Pentikäinen, s. 149.</ref> Saivo-olennot jo vainajien henget ovat toisinaan samaistettu, mutta sáiva-olentoja on rinnastettu myös [[Maahinen|maahisiin]] ja joskus muihinkin [[Haltija|haltijoihin]]. Saivo-olennoille uhraaminen on kuulunut tyypillisesti miesten tehtäviin. Uhririitit on suoritettu kaukana asumuksista vanhalla kulttipaikalla. Uhrilahjoina on tarjottu esimerkiksi uhrieläinten sarvia tat muita ruhon osia.<ref name="pentikäinen146"/>
Saivo-järvien ja -tuntureiden eläinhahmoisia olentoja on pidetty [[Lapinnoita|saamelaisnoidan]] apuhenkinä ja ihmismuotoisia olentoja suojelushenkinä. Jälkimmäiset olivat edesmenneiden noitien henkiä. Saivo-henkiä oli kuitenkin useimpien lähteiden mukaan myös tavallisilla ihmisilla, jotka eivät kuitenkaan pystyneet kommunikoimaan niiden kanssa suoraan.<ref name="pulkkinen221"/>
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Pentikäinen, Juha | Nimeke=Saamelaiset: Pohjoisen kansan mytologia | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen kirjallisuuden seura | Vuosi=1995 | Tunniste=ISBN 951-717-826-3}}
* Pulkkinen, Risto: ”Saamelaisten etninen uskonto”. Teoksessa. {{Kirjaviite | Tekijä= Seurujärvi-Kari, Irja & Halinen, Petri & Pulkkinen, Risto| Nimeke= Saamentutkimus tänään| Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Vuosi= 2011| Isbn = 978-952-222-220-6}}
=== Viitteet ===
{{viitteet}}
[[Luokka:Saamelainen mytologia]]
|