Ero sivun ”Sotavanki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Suomalaisten sotavankeuden traumat ja kokemukset: lisätty pilkku |
|||
Rivi 34:
Jatkosodan aikana suomalaisia joutui sotavangiksi eri lähteiden mukaan eri määriä, ja viimeaikaisen tutkimuksen mukaan tämä määrä olisi ollut yli 3 500 joista leireillä (tai matkalla sinne) kuoli tai tapettiin noin 1 500 eli 43 prosenttia.<ref>Helsingin Sanomat: ”Sotavankeutta seurasi pitkä hiljaisuus”, 16.10.2011 sivu c7</ref> Silminnäkijänä vankileirillä ollut Yrjö Korhonen kertoo kuinka neuvostoviranomaiset uhkasivat takaisin leirille joutumisesta jo vapautumisvaiheessa. Sotavankiveteraaneja on Suomessa elossa enää muutamia kymmeniä.
Juuri vangeiksi otettuja suomalaisia uhattiin teloituksilla ja siviilitkin suhtautuivat sotavankeihin vihamielisesti. Vangit marssivat aluksi (ilman kenkiä) 40 kilometrin matkan [[Perkjärvi|Perkjärven]] juna-asemalle, josta heidät kuljetettiin [[Borovitši]]n vankileirille härkävaunuilla. Tapa oli hyvin samanlainen kuin lukemattomissa muissa vankien kuvauksissa tältä ajalta (muun muassa Unto Parvilahti kirjassa ''Berijan tarhat''). Leirin saunassa vangit saivat desinfioinnin ja karvanpoiston ja se jäikin ainoaksi puhdistustoimenpiteeksi vankiajalle. Borovitšin leirillä olot olivat kurjat ja taudeista [[punatauti]] oli yleisin.
Yrjö Korhonen joutui vankina syyskylmien aikaan tukinuittoon joessa ja ainoa vaate oli paita. Korhonen sairastui ja joutui sairaalaan jossa hänellä todettiin myös munuaistulehdus. Myöhemmin Korhonen siirrettiin Tserepovetsin leirille jossa taas riehui kurkkumätä- ja pilkkukuume-epidemia. Päästessään Suomeen tapaninpäivänä 1944 hän painoi vain 52 kiloa.
| |||