Ero sivun ”Vanhankaupunginkoski” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KLS (keskustelu | muokkaukset) kuva myös patoamattomasta itähaarasta |
p w-fix |
||
Rivi 1:
[[Tiedosto:ADamInVantaanjoki.JPG|thumb|350px|Vanhankaupunginkosken pato kesällä.]]
[[Tiedosto:Vanhankaupunginkoski_Eastern.JPG|thumb|350px|Vanhankaupunginkosken patoamaton itäinen haara]]
'''Vanhankaupunginkoski''' on kulttuurihistoriallisesti merkittävä koski [[Vantaanjoki|Vantaanjoen]] suussa [[Helsinki|Helsingin]] [[Vanhankaupunginlahti|Vanhankaupunginlahden]] pohjukassa. Kosken alkuperäinen nimi on Helsinge fors eli Helsinginkoski, jonka ääreen Helsingin kaupunki ({{k-sv|Helsingfors}}) perustettiin vuonna 1550. Koski sijaitsee [[Vanhakaupunki (Helsinki)|Vanhankaupungin]] kaupunginosassa. Koski jakautuu itähaaraan ja länsihaaraan, joiden väliin jää Kuninkaankartanonsaari. Kosken läntinen haara on padottu.
==Historiaa ==
Kuningas [[Kustaa Vaasa]] perusti Helsingin Vantaanjokisuuhun 12. kesäkuuta 1550 vanhan [[Koskela (Helsinki)|Koskelan]] kylän paikalle. Vantaanjoen länsi- ja itähaaran väliselle saarelle perustettiin [[Kuninkaankartano]] vuonna 1551. Jatkuvien tulvien vuoksi [[Pietari Brahe]] siirsi Helsingin hallinnollisen keskustan Vironniemelle vuonna 1640.
[[File:Helsinki_map_1645.jpg|thumb|right|250px|Helsinki vuonna 1645. Ylhäällä [[Vanhakaupunki (Helsinki)|Vanhakaupunki]], kartan keskellä Helsingin kaupungin uusi sijainti [[Vironniemi|Vironniemellä]].]]
Vanhankaupunginkoskessa on ollut vuosisatojen kuluessa erilaisia myllyjä ja patoja, joista viimeisin pato on rakennettu vuonna 1876. <ref>[https://www.helen.fi/kotitalouksille/neuvoa-ja-tietoa/tietoa-meista/energiantuotanto/voimalaitokset/vanhankaupungin-voimalamuseo/ Voimalamuseo]</ref> Padon yhteydessä on vesivoimalaitos teholtaan 0,2 MW. Siinä oli [[Helsingin Vesi|Helsingin vedenpuhdistamo]], joka otti raakaveden Vantaanjoesta, puhdisti sen ja pumppasi [[Alppilan vesitornit|Alppilan vesitorniin]] kosken vedestä saadulla sähköenergialla. Vesilaitos rakensi toiminnan laajetessa useita rakennuksia, jotka jäivät kuitenkin tyhjiksi vedenkäsittelyn loppuessa siellä vuonna 1972. Niihin tiloihin on perustettu [[Tekniikan museo]].
| |||