Avaa päävalikko

Muutokset

3 merkkiä poistettu ,  3 vuotta sitten
p
Kämpin tontti oli 1800-luvun alussa vielä [[Kluuvinlahti|Kluuvinlahden]] rannalla. Hotellin paikalle teetti 1880-luvulla tehtailija ja kunnallisneuvos [[Fredrik Wilhelm Grönqvist]], joka oli aiemmin rakennuttanut viereisen [[Grönqvistin talo]]n. Grönqvist osti Kämpin tontin vuonna 1886 ravintoloitsija [[Carl Kämp]]iltä, joka omisti paikalla seisseen puurakennuksen, jossa toimi kaupungin suurin paperikauppa. Kämp oli ostanut talon vain kahta vuotta aiemmin vuonna 1884 kultaseppä Ekholmilta. Hän oli saanut mainetta [[Kaivohuone]]en ja [[Oopperakellari]]n pitäjänä ja halusi rakentaa paikalle mannermaisen loistohotellin, mutta hänen varansa eivät riittäneet hankkeen toteuttamiseen. Grönqvist rahoitti projektin ja vuokrasi hotellin Kämpille kahdeksikymmeneksi vuodeksi; Kämp ehti kuitenkin pitää hotellia vain muutaman vuoden ajan, sillä hän kuoli jo 41-vuotiaana vuonna 1889. Toimintaa jatkoivat Kämpin leski [[Maria Kämp]] ja entinen saksalainen näyttelijä [[Karl König]].<ref name="pu"/><ref name="ark">{{Kirjaviite|Nimeke=Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa: Arkkitehtuuriopas|Tekijä=Arvi Ilonen|Julkaisija=Otava|Vuosi=2000|Sivu=39|Tunniste=ISBN 951-1-16699-9}}</ref><ref name="hs">{{Verkkoviite|Osoite=http://www2.hs.fi/extrat/kaupunki/korttelisarja/40_1.html|Julkaisija=Helsingin Sanomat|Nimeke=Kulttuuriväki juhli Kämpissä yökaudet|Tekijä=Eeva Järvenpää|Luettu=11. heinäkuuta 2009}}</ref>
 
Kämpin suunnitteli Theodor Höijer ja se edustaa [[uusrenessanssi]]a. Hotellin pohjakerroksessa oli eteishalli, komea pääportaikko ja kaksi liiketilaa. Parhaat hotellihuoneet olivat Esplanadin puolella toisessa kerroksessa, Kluuvikadun puolella vuorostaan suuri ravintolasali ja kuuluisa kahden kerroksen korkuinen peilisali. HotellillaHotellissa oli alun perin ranskalaishenkinen vesikatto, mutta rakennusta korotettiin kerroksella vuonna 1914 [[Lars Sonck]]in suunnitelmien mukaan ja katto hävisi. Hotellin paalutustyöt olivat huonon maaperän vuoksi vaikeat, joten sen valmistuminen viivästyi. Avajaisia vietettiin lokakuussa 1887: hotelli oli ennennäkemättömän ylellinen ja kaupungin lehdet ylistivät peilisalia, jota valaisi 25 sähkö- ja 24 kaasuvalaisinta. Sisustusta kutsuttiin "mannermaiseksi" ja "kosmopoliittiseksi". ja hotellilleHotelliin oli oma hevoskuljetus satamasta ja rautatieasemalta. Tarjoilijat käyttivät hännystakkien sijaan lyhyitä takkeja ja valkoisia esiliinoja kuten Euroopassa. Huoneita oli alun perin 75 kappaletta. Hotellin kellariin avattiin pian suosittu, Königin pitämä Biertunnel-oluttupa ja kesällä 1891 katukahvila.<ref name="pu"/><ref name="ark"/><ref name="hs"/>
 
Vuosisadan alussa Kämpissä viihtyivät muun muassa [[Akseli Gallen-Kallela]], [[Robert Kajanus]], [[Eino Leino]], [[Juhani Aho]], [[Armas Järnefelt]] ja [[Jean Sibelius]]. Kulttuuriväen tapaamisten kerrotaan venyneen vuorokausien pituisiksi: esimerkiksi Järnefeltin sanotaan lähteneen Kämpistä johtamaan konserttia [[Viipuri]]in ja palanneen muutaman päivän kuluttua jatkamaan samaa istuntoa. Kajanuksen väitetään kysyneen Järnefeltiltä "Puhelimessako kävit?", kun tämä astui huoneeseen. Taiteilijat ovat antaneet aiheen myös lukuisille muillekin anekdooteille. Jean Sibeliuksen säveltämä [[Musette]]-teema näytelmästä ''[[Kuningas Kristian II]]'' tunnetaan myös nimellä "Minä menen Kämpiin takaisin". Kerrotaan, että se syntyi aamuyöstä, kun Sibeliuksen vaimo [[Aino Sibelius]] esti miehensä pääsyn kotiinsa Kämpissä vietetyn illan jälkeen, eikä Sibeliukselle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lähteä takaisin hotellille. Myös Akseli Gallen-Kallelan maalaus ''[[Symposion (Akseli Gallen-Kallela)|Symposion]]'' on saanut inspiraationsa Kämpin illanvietoista.<ref name="pu"/><ref name="hs"/>