Ero sivun ”William Ewart Gladstone” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Removing Link FA template (handled by wikidata) - The interwiki article is not featured |
p ei lordi kaatunut; pilkkuja |
||
Rivi 40:
John Gladstone ([[1763]]–[[1851]]), aatelointinsa jälkeen 1845 sir John Gladstone, oli yksi Liverpoolin rikkaimpia liikemiehiä, joka oli aloittanut uransa kauppa-apulaisena ja kohonnut suurkauppiaaksi ja laivanvarustajaksi. Liikeuransa ohella hän toimi aktiivisesti [[Tory]]-puolueessa (konservatiivisessa puolueessa) ja istui kymmenkunta vuotta [[alahuone]]en jäsenenä. John Gladstone oli George Canningin, aikansa vaikutusvaltaisimman torypoliitikon ja ministerin, innokas poliittinen tukija ja ystävä. Gladstonen perhe oli evankelinen, kuten monet ylemmän keskiluokan perheet tuohon aikaan, ja sen päivittäistä elämää leimasivat säännölliset hartaudenharjoitukset sekä tiukka herännäiskristillinen vakaumus.
William Gladstone peri kotoaan sekä poliittisen konservatismin että evankelisen kristillisyyden. Anne Gladstone näki nuorimman poikansa "kääntyneen uskollisesti Jumalaan" jo kymmenvuotiaana, ja John Gladstone puolestaan suunnitteli pojalleen poliitikon uraa. Vuonna [[1821]] William lähetettiin yläluokkaiseen [[Eton College]]en saamaan klassista koulutusta. [[1829]] hän siirtyi [[Oxfordin yliopisto]]n kristilliseen collegeen opiskelemaan historiaa ja humanistisia tieteitä
Valmistuttuaan yliopistosta uskonnollinen Gladstone haaveili pappisurasta, mutta John Gladstone tahtoi tehdä pojastaan valtiomiehen. William lähetettiin [[1831]]–[[1832]] ajan tavan mukaan kiertomatkalle [[Eurooppa]]an laajentamaan sivistystään, ja syksyllä 1832 hän osallistui ensimmäisiin parlamenttivaaleihinsa.
Rivi 48:
William Gladstone nousi parlamentin alahuoneeseen vuonna 1832 vain 23-vuotiaana. Hänet valittiin Tory-puolueen edustajana [[Newark]]in vaalipiiristä. Valinta tapahtui pitkälti suhteiden avulla: erään Gladstonen Oxfordin-aikaisen opiskelutoverin isä oli Newcastlen [[herttua]], Newarkin seudun mahtimies ja suurmaanomistaja. Kun Gladstonea suositeltiin herttualle "lupaavana nuorena konservatiivina", tämän nouseminen parlamenttiin Newarkin edustajana oli lähinnä järjestelykysymys.
Ensimmäisessä parlamenttipuheessaan toukokuussa [[1833]] Gladstone vastusti [[orjuus|orjuuden]] poistamista Britannian [[siirtomaa|siirtomaista]]
Ensimmäisen ministerikautensa jälkeen Gladstone julkaisi teokset ''The State in its Relations with the Church'' ([[1838]]) ja ''Church Principles considered in their Results'' ([[1840]]), joissa hän esitteli uskonnollisia periaatteitaan. Teoksissa Gladstone piti valtion ja kirkon tiivistä liittoa yhteiskunnan peruspilarina ja puolusti Irlannin anglikaanisen valtionkirkon voimakasta asemaa siteenä Englannin ja Irlannin välillä. Teokset saivat osakseen runsaasti huomiota, mutta myös kritiikkiä; näkyvin kriitikko oli liberaali historioitsija [[Thomas Macaulay]], joka nimitti Gladstonea ironisesti "ankarien ja taipumattomien Toryjen nousevaksi toivoksi".
Rivi 59:
Perunaruttoepidemian puhjettua Irlannissa Peelin hallitus antoi [[1846]] esityksen viljatullien täydellisestä poistamisesta. Esitys läpäisi alahuoneen, jossa sitä kannattivat oppositiopuolue Whigit ja maltilliset Toryt. Hallitus kuitenkin kaatui nopeasti, kun viljatullikysymyksestä suuttuneet vanhoilliset Toryt äänestivät sitä vastaan seuraavassa lakiesityksessä. Tämän puolueen sisäisen välirikon seurauksena Peel ja häntä kannattaneet maltilliset Toryt, joukossa Gladstone, irtautuivat torypuolueesta ja muodostivat parlamenttiin ns. peeliläisen ryhmän. Peeliläiset tukivat lordi John Russelin Whig-hallitusta. Peelin kuoltua [[1850]] Gladstonesta tuli tämän ryhmittymän johtaja.
1840-luvulla Gladstone myös aloitti työnsä [[Lontoo]]n prostituoitujen hyväksi. Hän kierteli öisin Lontoon kaduilla, keskusteli tapaamiensa prostituoitujen kanssa ja rohkaisi heitä muuttamaan elämäntapansa. Gladstone myös tuki rahallisesti Clewerissä sijainnutta kristillistä "pelastuskotia" ja auttoi järjestämään työtä entisille prostituoiduille. Hän jatkoi tätä toimintaa myös pääministerivuosinaan. Vuonna [[1927]], kolmekymmentä vuotta Gladstonen kuoleman jälkeen, Gladstonen perikunta haastoi oikeuteen kirjailijan, joka väitti hänen käyttäneen hyväkseen prostituoitujen palveluksia
Gladstone vieraili [[Napoli]]ssa vuonna [[1850]] ja järkyttyi [[Molempain Sisiliain kuningaskunta|Molempain Sisiliain kuningaskunnan]] kuninkaan, [[Ferdinand II (Sisilia)|Ferdinand II:n]], tyrannimaisesta hallinnosta. Hän julkaisi teoksen "Kirjeitä lordi Aberdeenille", jossa hän kertoi käynneistään napolilaisissa vankityrmissä ja Ferdinand II:n harjoittamasta vainosta. Teos herätti suurta kohua sekä Britanniassa että Euroopassa. Italian yhdistymissodan sankari [[Giuseppe Garibaldi]] kiitti myöhemmin Gladstonea tämän kirjoituksista, jotka käänsivät eurooppalaisen mielipiteen Napolin mielivaltaista hallintoa vastaan.
Rivi 65:
==Valtiovarainministerinä==
[[Kuva:Hawarden Castle Morris edited.jpg|thumb|300px|Hawardenin linna, Gladstonen kotitila]]
Russelin Whig-hallitus kaatui [[1852]], ja lordi Derby muodosti Tory-hallituksen. Gladstonea pyydettiin valtiovarainministeriksi, mutta hän kieltäytyi, koska hänen poliittiset näkemyksensä olivat etääntyneet liian kauas Toryjen linjasta. Valtiovarainministeriksi nousi [[Benjamin Disraeli]], joka julkisti ensimmäisen budjettinsa joulukuussa. Gladstone hyökkäsi voimakkaasti budjettia vastaan, ja on pidetty suurelta osin hänen ansionaan, että Disraelin budjetti ja sen myötä koko hallitus kaatuivat. Tämä oli Gladstonen ja Disraelin ensimmäinen merkittävä poliittinen kamppailu.
Gladstonesta tuli valtiovarainministeri lordi Aberdeenin hallitukseen, joka koottiin whigien ja peeliläisten pohjalle. Hän yritti kumota tuloveron, mutta päätyi lopulta korottamaan sitä, koska [[Krimin sota]] nieli valtion varoja. Hallitus kaatui [[1855]] sen kieltäydyttyä teettämästä selvitystä Krimin sodan aikaisen armeijan tilasta. Lordi Derby palasi pääministeriksi [[1858]], ja Gladstone kieltäytyi jälleen ministeriydestä, osaksi poliittisista syistä ja osin siksi, ettei halunnut työskennellä samassa hallituksessa Disraelin kanssa. Derbyn hallituksen kaaduttua [[1859]] [[Henry Palmerston]] muodosti hallituksen whigeistä ja peeliläisistä, valtiovarainministerinä jälleen Gladstone.
Tämän hallituksen muodostamista pidetään käännekohtana Britannian poliittisessa historiassa: vanhoista whigeistä, peeliläisistä ja radikaaleista muodostui moderni liberaalinen puolue. Samalla Gladstone jätti lopullisesti konservatiivit
Gladstonen politiikka muuttui askel askeleelta radikaalimmaksi. Yhdysvaltain sisällissodan aikana valtiovarainministeri Gladstone piti voimakkaita puheita etelävaltioiden itsenäisyyden puolesta. Tämä herätti närkästystä, koska Britannian virallinen politiikka oli puolueeton, ja Gladstone totesi myös itse myöhemmin tehneensä virhearvion. [[1864]] hän alkoi ajaa valtiollisen äänioikeuden laajentamista ja suututti sekä pääministeri Palmerstonin että kuningatar Viktorian. Pitkälti samasta syystä hän menetti edustajanpaikkansa Oxfordissa, mutta tuli valituksi eteläisessä Lancashiressa.
Rivi 80:
[[Kuva:PhilMayGladstoneCartoon.jpg|thumb|left|200px|William Gladstone, Phil Mayn karikatyyri.]]
Lordi Palmerstonin kuoltua [[1865]] ja lordi John Russelin vetäydyttyä politiikasta [[1867]] Gladstonesta tuli liberaalien johtaja. Vuoden [[1868]] vaaleissa hän menetti paikkansa Lancashiressa, mutta valittiin Greenwichissä. Liberaalit voittivat vaalit ja 58-vuotiaasta Gladstonesta tuli pääministeri seuraavaksi kuudeksi vuodeksi. Hänen pääministerikauttaan leimasivat vapaamieliset yhteiskunnalliset uudistukset, joiden päämääränä oli valtion menojen karsiminen sekä – liberalismin ideologian mukaisesti – ihmisten ja talouden mahdollisimman suuri toimintavapaus.
Gladstone kiinnitti erityistä huomiota Irlannin asemaan. Hän ajoi [[1869]] läpi Irlannin kirkollislain uudistuksen, jonka jälkeen katolisten irlantilaisten ei enää täytynyt maksaa veroa Irlannin anglikaaniselle kirkolle – samalle, jonka asemaa hän oli nuorena konservatiivina kiivaasti puolustanut. [[1870]] hyväksyttiin Irlannin maalaki, joka paransi irlantilaisten vuokraviljelijöiden asemaa. Merkittävä reformi oli myös vuoden [[1870]] koululaki, jossa taattiin (ainakin teoriassa) kaikille 5–15-vuotiaille maksuton perusopetus. Gladstonen hallituksen aikana myös säädettiin yleinen vaalisalaisuus ja kiellettiin armeijan ja valtion virkojen myyminen sekä ruumiillisen kurituksen käyttäminen armeijassa rauhan aikana.
Rivi 86:
Gladstone oli leimallisesti sisäpoliitikko, joka tunsi vastenmielisyyttä imperialismia kohtaan. Ulkopolitiikassa hänen päämääränään oli turvata vapaa kaupankäynti ylläpitämällä rauhaa ja poistamalla tulleja. Niin sanottu Alabama-kysymys, jossa Yhdysvallat vaati Britannialta korvausta siitä, että se oli sallinut etelävaltioiden rakentaa taistelulaivoja brittiläisillä telakoilla sisällissodan aikana, ratkaistiin Gladstonen myöntyväisyyden ansiosta Yhdysvaltain hyväksi [[1872]]. Tämä ja eräät muut epäonniset ulkopoliittiset kysymykset laskivat hallituksen suosiota.
Gladstonen hallituksen tie päättyi [[1873]], kun sen ehdotus Irlannin yliopistolaitoksen uudistamiseksi kaatui alahuoneessa. Syntyneen poliittisen pattitilanteen selvittämiseksi Gladstone hajotti parlamentin [[1874]] ja määräsi uudet vaalit, joissa konservatiivit voittivat. Benjamin Disraeli muodosti uuden hallituksen, ja Gladstone luopui liberaalien johtajuudesta sekä vetäytyi joksikin aikaa riviparlamentaarikoksi.
== Toinen pääministerikausi 1880–1885 ==
Vuoden [[1880]] vaaleissa liberaalit voittivat uudelleen, ja Disraeli väistyi. Uusi liberaalijohtaja lordi Hartington luopui paikastaan suositun Gladstonen hyväksi. Konservatiivinen kuningatar Viktoria, jolla oli vahvoja antipatioita Gladstonea kohtaan, yritti turhaan saada Hartingtonia muodostamaan hallituksen. Lopulta kuningatar joutui nimittämään "tuon kauhean vanhan miehen" (kuten hän Gladstonea kutsui) toiselle pääministerikaudelleen.
Ulkopolitiikassa Gladstone pyrki karttamaan sotia ja konflikteja. Hän lopetti [[1881]] Disraelin aikana syttyneen ensimmäisen buurisodan, jossa Etelä-Afrikan buuritasavallat sotivat Britannian herruuspyrkimyksiä vastaan. Gladstonen hallitus tunnusti buurivaltion itsenäisyyden, sillä rajoituksella, ettei se saanut solmia ulkopoliittisia liittoja ilman Britannian suostumusta. Gladstone myös lopetti toisen englantilais-afganistanlaisen sodan vetämällä brittijoukot pois maasta.
Gladstone muutti toista Irlannin maalakia. Hänen hallituksensa toteutti myös parlamentaarisen uudistuksen
== Kolmas pääministerikausi 1886 ==
| |||