Ero sivun ”Nobelium” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
laajennettu. lisätty historia, isotoopit kappaleet
+kuva, commonscat., typo isotooppitaulukossa
Rivi 40:
|sähkönjohtavuus=
|lämmönjohtavuus=
|CAS-numero=10028-14-5
}}
 
'''Nobelium''' ({{k-la| nobelium}}, aikaisemmalta [[Alkuaineiden IUPAC-nimeämiskäytäntö|tilapäiseltä nimeltään]] myös '''unnilbium''') on keinotekoisesti valmistettu [[alkuaine]], jonka [[kemiallinen merkki]] on '''No''', ja [[järjestysluku (kemia)|järjestysluku]] 102 ja [[CAS-numero]] 10028-14-5. Alkuaine saatiin ensi kertaa muodostumaan kokeessa, jossa pommitettiin [[curium]]atomeja [[hiili]]-ioneilla vuonna [[1957]]. Nobeliumia on tuotettu vain hyvin pieniä määriä, eikä edes sen väristä olla varmoja; luultavasti se on hopeanvalkoinen tai metallinharmaa. Nobeliumin [[moolimassa]] on 259 [[atomimassayksikkö|u]] ja [[sulamispiste]] n. 1100 [[kelvin|K]]. Nimensä nobelium on saanut [[Alfred Nobel]]in mukaan. Nobeliumilla ei ole mitään tunnettua käyttöä tieteellisen perustutkimuksen ulkopuolella. Jaksollisessa järjestelmässä nobelium sijaitsee [[mendelevium]]in ja [[lawrencium]]in välissä.<ref name="Silva">Silva, Robert J. (2006) Fermium, Mendelevium, Nobelium, and Lawrencium, luku 13 kirjasta Morss, Lester R.; Edelstein, Norman M.; Fuger, Jean, toim. [http://radchem.nevada.edu/classes/rdch710/files/Fm%20to%20Lr.pdf The Chemistry of the Actinide and Transactinide Elements] (PDF) (3. painos). Dordrecht: Springer. ss. 1621–1651. {{en}}</ref>
 
Nobeliumin kaikki [[isotooppi|isotoopit]] ovat [[radioaktiivisuus|radioaktiivisia]]. Niistä vakaimman, <sup>259</sup>No:n, puoliintumisaika on 58 [[minuutti|min]], ja epästabiilisimman <sup>250</sup>No:n vain 0,25&nbsp;ms. Kaikkiaan isotooppeja on löydetty 12. Nobeliumin kemialliset ominaisuudet tunnetaan huonosti. Se muodostaa vesiliuoksissa yhdisteitä [[hapetusluku|hapetusasteella]] +3 ja +2, joista jälkimmäiset ovat vakaampia.<ref name="Silva"/>
 
== Historia ==
[[Kuva:AlfredNobel2.jpg|thumb|right|Nobelium on nimetty Alfred Nobelin mukaan]]
 
Ensimmäisenä nobeliumin valmistamisesta raportoi tutkimusryhmä ruotsalaisen [[Nobel instituutti|Nobel-instituutin]] laboratoriossa Tukholmassa vuonna 1957. He käyttivät [[syklotroni]]a pommittamaan <sup>244</sup>Cm kohdetta hiili-13 ioneilla, jolla saatiin aikaan 8,5&nbsp;[[elektronivoltti|MeV]] [[alfasäteily]]ä kohteesta, jonka puoliintumisaika oli 10 minuuttia. Tätä koetta ei yrityksistä huolimatta saatu toistettua toisissa tutkimuslaitoksissa, mutta seuraavana vuonna 1958 [[Albert Ghiorso]]n ryhmä Berkeleyn ydintutkimuslaboratoriossa onnistui valmistamaan nobeliumia eri menetelmällä.
 
Rivi 73 ⟶ 74:
| <sup>254</sup>No || 51 s || α
|-
| <sup>254m</sup>No || 0,28s28 s || [[Isomeerinen transitio|IT]] (80%), α (20%)
|-
| <sup>255</sup>No || 3,1 min || α (1661,4%), [[Elektronisieppaus|EC]] (38,6%)
|-
| <sup>256</sup>No || 2,91 s || α (~99,7%), SF (~0,3%)
Rivi 96 ⟶ 97:
== Aiheesta muualla ==
*{{Isotopes Project|No|nobeliumin}}
*{{commonscat-rivi|Nobelium}}
 
{{tynkä/Kemia}}