Ero sivun ”Suuri Pohjan sota” versioiden välillä

== Isonvihan aika ==

{{pääartikkeli|[[Isoviha]]}}

 

Huonoista kokemuksista huolimatta Ruotsin laivasto vietti talven 1713 jälleen [[Karlskrona]]ssa, vaikka Venäjän maihinnousua Suomeen osattiinkin odottaa. Suomea puolustavat maajoukot oli siroteltu pitkin etelärannikkoa, pääjoukot olivat [[Porvoo]]ssa ja [[Pernaja]]ssa, lännempänä joukkoja oli Helsingissä ja [[Turku|Turussa]] asti. Heti jäiden lähdön jälkeen Venäjän saaristolaivasto [[kaleeri|kaleereineen]] pääsi toimimaan vapaasti Suomenlahdella ja 8. toukokuuta 1713 venäläiset saapuivatkin Helsingin edustalle 300 aluksen ja 17&nbsp;000 miehen voimin kreivi [[Fjodor Apraksin]]in johdolla. Ruotsin avomerilaivasto saapui Helsinkiin liian myöhään, Helsinkiä puolustaneiden 1&nbsp;800 miehen komentaja [[Carl Gustaf Armfelt (vanhempi)|Armfelt]] oli jo polttanut kaupungin ja vetäytynyt. Apraksinin laivasto ja joukot eivät myöskään olleet jääneet odottamaan Ruotsin laivastoa ja nousivat maihin Porvoossa ja Pernajassa Porvoon itäpuolelle. Suomessa olevien joukkojen ylipäällikkö, [[Georg Lybecker]] vitkasteli ja vältteli yhteenottoa venäläisten kanssa. Venäjän armeija saavutti taisteluitta Helsingin 10. heinäkuuta, kaupungin edustalla ollut laivasto-osasto poistui ja Lybecker perääntyi lopulta joukkoineen [[Hämeenlinna]]an.<ref>Rauta 1943, s. 50–51.</ref><ref>Juva 1965, s. 128–129.</ref>

=== Napuen taistelu ===

{{Pääartikkeli|[[Napuen taistelu]]}}

 

=== Riilahden taistelu ===

 

=== Ahvenanmaan ja Pohjanmaan miehitys ===

Ainoa taistelukosketus Armfeltin armeijan ja venäläisten kanssa oli 20. elokuuta Isossakyrössä, jossa ollut 560 ratsumiehen etuvartio otti Brucen etujoukkojen kanssa yhteen. Syyskuun 13. päivä, samaan aikaan kuin venäläisten laivasto kääntyi Uudestakaarlepyystä takaisin kohti Turkua, Armfeltin jalkaväki lähti perääntymään Raahesta [[Länsipohja]]an, [[Kalixin kunta|Kalixin]] pitäjään [[Tornio]]n länsipuolelle. Ratsuväen etuvartio jäi [[Kemi]]in.

 

 

== Kaarlen paluu Ruotsiin ==