Avaa päävalikko

Muutokset

1 750 merkkiä lisätty ,  3 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
[[Tiedosto:Santeri Ivalo.jpeg|thumb|200px|]]
'''Santeri Ivalo''' (vuoteen [[1907]] '''Herman Alexander Ingman''', [[9. kesäkuuta]] [[1866]], [[Sodankylä]] — [[25. tammikuuta]] [[1937]], [[Helsinki]]) oli [[kirjailija]] ja lehtimies. Ivalo toimi ''[[Päivälehti|Päivälehden]]'' toimittajana vuosina [[1890]]–[[1900]] ja päätoimittajana vuosina [[1900]]–[[1904]]. Päivälehden toiminta lakkautettiin 1904 ja tilalle tuli [[Helsingin Sanomat]], jonka toimitukseen Ivalo kuului kuolemaansa saakka.
 
Santeri Ivalon isä oli kirkkoherra Herman Ingman. Ivalo tuli ylioppilaaksi [[Oulun lyseo |Oulun lyseosta]] 1885<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Kansallinen elämäkerrasto II | Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö | Vuosi = 1929 | Sivut = 562}}</ref>. Ivalo opiskeli historiaa ja väitteli 1894 [[Kaarle IX]]:n Jäämeten politiikasta. Hän kirjoitti myös yleistajuisia historiaesityksiä. Ivalo toimi ''[[Päivälehti|Päivälehden]]'' toimittajana vuosina [[1890]]–[[1900]] ja päätoimittajana vuosina [[1900]]–[[1904]]. Päivälehden toiminta lakkautettiin 1904 ja tilalle tuli [[Helsingin Sanomat]], jonka toimitukseen Ivalo kuului kuolemaansa saakka. Helsingin Sanomien päätoimittajana Ivalo oli 1918–20 ja 1932.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Ilmari Heikinheimo| Nimeke = Suomen Elämäkerrasto | Vuosi = 1955 | Sivut = 332| Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö}}</ref>
Ivalo oli porvarissäädyn edustajana säätyvaltiopäivillä 1904-1906. Ivalo kuului myös useisiin lautakuntiin ja liittoihin ja oli muun muassa [[Suomen kirjailijaliitto|Suomen kirjailijaliiton]] puheenjohtaja, [[Kansallisteatteri]]n johtokunnan, [[kunnanvaltuutettu|Helsingin kaupunginvaltuuston]] jäsen sekä Sanomalehtimiesyhdistyksen puheenjohtaja. Santeri Ivalo oli [[Kyösti Wilkuna]]n tavoin aikansa tunnettu historiallisten romaanien kirjoittaja. ''Juho Vesainen'', ''Aikansa lapsipuoli'', ''Viipurin pamaus'' ja ''Kreivin aikaan'' edustavat hänen keskeistä tuotantoaan. Ivalo sai professorin arvon vuonna [[1936]].
 
Ivalo oli porvarissäädyn edustajana säätyvaltiopäivillä 1904-1906. Ivalo kuului myös useisiin lautakuntiin ja liittoihin ja oli muun muassa [[Suomen kirjailijaliitto|Suomen kirjailijaliiton]] perustajajäsen ja sen ensimmäinen puheenjohtaja, 1897<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Antti Blåfield | Nimeke = Loistavat Erkot | Sivut = 31 | Julkaisija = Otava | Tunniste = ISBN 978-951-1-29625-6 | Vuosi = 2015}}</ref> [[Kansallisteatteri]]n johtokunnan, [[kunnanvaltuutettu|Helsingin kaupunginvaltuuston]] jäsen sekä Sanomalehtimiesyhdistyksen puheenjohtaja. Santeri Ivalo oli [[Kyösti Wilkuna]]n tavoin aikansa tunnettutunnetuimpia historiallisten romaanien kirjoittaja. ''Juho Vesainen'', ''Aikansa lapsipuoli'', ''Viipurin pamaus'' ja ''Kreivin aikaan'' edustavat hänen keskeistä tuotantoaan. Ivalo sai professorin arvon vuonna [[1936]].
Santeri Ivalo oli naimisissa Ellinor Wikströmin kanssa. Heidän poikansa oli suurlähettiläs [[Asko Ivalo]]. [[Sortavala]]n diakonissalaitoksen perustaja ja johtajatar [[Jenny Ivalo]] oli Santeri Ivalon sisar, pääministeri ja arkkipiispa [[Lauri Ingman]] hänen serkkunsa.
 
Santeri Ivalon kaunokirjallisen tuotannon alkupuoli käsitteli ajan ilmiöitä. Avainromaanin ''Aikansa lapsipuoli'' (1895) aiheena oli realismin murros 1800-luvun suomalaisessa hengenelämässä. Ivalon ensimmäistä historiallista romaania ''Juho Vesainen'' pidetään hänen parhaanaan. Vuonna 1909 Ivalo ryhtyi julkaisemaan romaanisarjaa, joka [[Sakari Topelius|Sakari Topeliuksen]] ''Välskärin kertomusten'' tapaan pyrki kuvaamaan yhden suvun kautta Suomen vaiheita 1200-luvulta 1600-luvulle. Sarjaan kuuluvat romaanit ''Erämaan taistelu'' (1909), ''Viipurin pamaus'' (1911), ''Pietari Särkilahti'' (1913) ''Erämaan nuijamiehet'' (1922) ja ''Kreivin aikaan'' (1926). Ivalo kirjoitti myös näytelmiä, jotka eivät erityisemmin menestyneet. Ivalo sai professorin arvon vuonna [[1936]].
 
Santeri Ivalo oli vuodesta 1898 alkaen naimisissa koristetaiteilija Ellinor Wikströmin (1875–1957<ref>{{Verkkoviite | Nimeke=Ivalo Santeri & Wikström Ellinor | Osoite = http://www.jkerkkonen.com/suku/ivalo1.htm | Viitattu = 27.1.2016}}</ref>) kanssa. Heidän poikansa oli suurlähettiläs [[Asko Ivalo]]. [[Sortavala]]n diakonissalaitoksen perustaja ja johtajatar [[Jenny Ivalo]] oli Santeri Ivalon sisar, pääministeri ja arkkipiispa [[Lauri Ingman]] hänen serkkunsa.
 
==Teokset==
* ''Hellaassa'' (1890)
* ''Tutkimuksia Pohjois-Suomen historiasta 1595–1635'' (1891)
* ''Iltapuhteeksi'' I (novellikokoelma, 1891)
* ''Reservikasarmista'' (1892)
* ''TuokiokuviaKuusamon matkan varreltamatkalta'' (1892)
* ''Juho Vesainen'' (1894)
* ''Kaarle IX:n Jäämeren politiikka'' I-II (1894–95)
* ''Iltapuhteeksi'' II (novellikokoelma, 1895)
* ''Aikansa lapsipuoli'' (1895)
* ''Fridtjof Nansen, elämäkerta ja retket'' (1896)
* ''Anna Fleming'' (1898)
* ''Margareta'' (1898)
* ''Kustaa MaunuMauri Armfelt'' (1900)
* ''Lahjoitusmailla'' (näytelmä, 1900)
* ''Tuomas Piispa'' (1901)
* ''Kustaa Eerikinpoika'' (näytelmä, 1903)
* ''Saaristosta'' (1903)
* ''Onnen aalloilla'' (1904)
* ''Kreivin aikaan'' (1926)
* ''Annikki, piispa ja kesti'' (1927)
* ''Hellettä'' (matkakuvaus, 1930)
* ''Alkutaival'' (muistelmia, 1932)
* ''Suomalaisia sankareita : historiallisia kertomuksia'' Santeri(yhdessä IvaloKyösti &Wilkunan Kyösti Wilkunakanssa, Kirja Oy (uusintapainos WSOY1915–1922)
 
==Viitteet==
{{Viitteet}}
 
== Aiheesta muualla ==