Ero sivun ”Lavr Kornilov” versioiden välillä

'''Lavr Georgijevitš Kornilov''' ({{K-ru|Лавр Георгиевич Корнилов}}, [[30. elokuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 18. elokuuta)</small> [[1870]] [[Öskemen|Ust-Kamenogorsk]] – [[13. huhtikuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 31. maaliskuuta)</small> [[1918]] [[Krasnodar|Jekaterinodar]]) oli [[Venäjän keisarikunta|tsaarin Venäjän]] armeijan vanhempi kenraali ja [[kasakka]]. Heinäkuussa 1917 hänet nimitettiin Venäjän armeijan ylipäälliköksi. Hänet muistetaanteki epäonnistuneesta yrityksestäänepäonnistuneen [[Kornilovin kapina|kaapata valtavallankaappausyrityksen]] [[Venäjän väliaikainen hallitus|Venäjän väliaikaiseltaväliaikaista hallitukseltahallitusta]] vastaan syyskuussa 1917.<ref name=osm>{{Kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 16: Ensimmäinen maailmansota| Julkaisija = Otava| Vuosi = 2004| Tekijä = Torbacke, Jarl| Suomentaja = Eskelinen, Heikki | Sivut = 122, 181, 184| Isbn=951-1-09277-4}}</ref>

Kornilov oli voimakastahtoinen ammattiupseeri, joka osallistui everstiluutnanttina 1905 [[Venäjän–Japanin sota|Venäjän–Japanin sotaan]] ja komensi ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän 48. divisioonaa eteläisellä rintamanosalla vuonna 1915. Haavoittuneena hänHän jäi haavoittuneena [[Keskusvallat|keskusvaltojen]] vangiksi, mutta tervehdyttyään hänen onnistuihän paetapakeni. Kesällä 1917 hän hurjistui, kun hänen joukkojensa kurittomuus pakotti hänet perääntymään. Tällöin hän määräsi tykistön ampumaan omia karkaavia joukkojaan.<ref name=osm />

Vuoden 1917 maaliskuun vallankumouksen jälkeen hänKornilov koetti estää maansa armeijan hajaantumisen. Hän oli väliaikaisen hallituksen aikana aluksi oli Pietarin joukkojen komentaja, myöhemmin 8:nnen. armeijan päällikkö.<ref>Iso tietosanakirja, osa 4 vuodelta 1934, palsta 1290</ref> Venäjän väliaikainen hallitus nimitti heinäkuussa 1917 Kornilovin maan armeijan ylipäälliköksi. Häntä pidettiin ammattiupseerina, joka ei sekaantuisi politiikkaan.<ref name=osm /> Kornilov vangitsi Nikolai II:n perheineen.<ref>Otavan Iso tietosanakirja, osa 4 vuodelta 1962, palsta 1360</ref>

Elo-syyskuussa 1917 Kornilov yritti kaapata vallan Pietarissa javäliaikaiselta kukistaa väliaikaisen hallituksenhallitukselta. KornilovHän uskoi väliaikaisen hallituksen vievän maan kaaokseen. Hänellä oli tukenaan vain 700 miestä hyökkäyksessään Pietaria kohti. Venäjän hallituksen johtajan [[Aleksandr Kerenski|Kerenskin]]n oli pakko pyytää apua muun muassa [[bolševikit|bolševikkien]] punakaartilta. Bolševikit vangitsivat Kornilovin marraskuun alussa 1917 ja määräsivätasettivat hänet kotiarestiin.

Kornilov onnistui pakenemaan arestista Donille,<ref>Kodin Suuri tietosanakirja, osa 7 vuodelta 1979, s. 126</ref> missä hän oli kasakoiden atamaanin kaledinin suojaamanasuojeluksessa.<ref>Otavan Iso tietosanakirja, osa 4 vuodelta 1962, palsta 1360</ref>. Kornilov perusti Donissa vapaaehtoisvalkokaartilaisarmeijanvalkoisen armeijan, jotajoka johtaessaantaisteli bolsevikkienVenäjän vastaisessasisällissodassa. taistelussaKornilov kuoli johtaessaan armeijaansa [[Krasnodar|JekaterinodarissaJekaterinodarin]] taistelussa keväällä 1918 hän kaatui<ref>Kodin Suuri tietosanakirja, osa 7 vuodelta 1979, s. 126</ref>.