Ero sivun ”Huutokauppa” versioiden välillä

'''Huutokauppa''' on kaupantekotapa, jossa hinta määräytyy huutajien (ostajien tai myyjien) kaupanteon aikana tekemien tarjousten eli ''huutojen'' perusteella.

Huutokauppa voidaan toteuttaa perinteisellä tavalla osanottajien läsnäollessaläsnä ollessa, mutta myös puhelimitse tai [[verkkohuutokauppa]]na eli [[Internet]]in välityksellä. Perinteisessä huutokaupassa puheenjohtajana toimii ''meklari'', joka asettaa kulloinkin huudettavan kohteen tarjolle ja seuraa ostajien huutoja. Meklari voi myös esitellä kohdetta. Hän odottaa, kunnes huutojen hintataso näyttää saavuttavan myyjälle sopivan tason, ja käy sitten myymään kohdetta, usein fraasin "Myyty ensimmäisen [tauko] toisen [tauko] ja kolmannen kerran [ostajan ilmoittaminen]." avulla. Tarkoituksena on antaa tilaisuus korottaa tarjousta, ja usein tehdäänkin monta hinnankorotuskierrosta. Kun kohde on myyty, siitä ei voi enää tarjota korottavia hintoja.

Valtio haluaa myös rajoittaa joitain sinänsä ei-niukkoja resursseja, esimerkiksi rakennettavien [[ydinvoimala|ydinvoimaloiden]] lukumäärää. Tällöin asetelma muuttuu taloustieteellisesti samanlaiseksi kuin yllä, siis huutokaupan hyödyt ("kauneuskilpailuihin" verrattuna) ovat siis samat kuin yllä.

Ministeri Antti Tanskasen kasvutyöryhmä ehdotti helmikuussa 2010, että jos valtio ei myönnä kaikille hakijoille ydinvoimalupaa, luvan saaja pitäisi valita huutokaupalla, ts. antaa sille, joka siitä maksaa eniten, tasapuolisuuden vuoksi sekä kilpailun ja tuottavuuden lisäämiseksi sekä lisärahan saamiseksi valtiolle<ref>[http://www.talouselama.fi/uutiset/article375807.ece?s=u&wtm=te-08032010 Hei Fennovoima, paljonko maksat ydinvoimasta?], Talouselämä.fi 17.2.2010</Refref>.