Wikipedia

Ero sivun ”Yttrium” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Rivi 56:
Tarina yttriumin löytymisestä alkaa vuonna [[1787]] [[Ytterby (kaivos)|Ytterbyn kaivoksesta]], joka sijaitsi [[Ruotsi]]<nowiki/>ssa, [[Vaxholmin kunta|Vaxholmin]] kunnan Resarön saaressa, ja josta hankittiin paikalliselle keramiikkateollisuudelle korkealaatuista raaka-ainetta. Amatöörigeologi luutnantti [[Carl Axel Arrhenius|Carl Axel Arrhenius]], Vaxholmin varuskunnasta, huomasi, tutkiessaan mineraaleja kyseisessä kaivoksessa, [[Pegmatiitti|pegmatiitin]] lohkeamassa [[Kvartsi|kvartsin]] ja [[Maasälpä|maasälvän]] päällä jotain hiilenkaltaista mustaa, mutta raskasta ainetta. Arrhenius kutsui mustaa mineraalia ytterbiitiksi Ytterbyn kaivoksen mukaan.
 
Tukholmalainen kaivostarkastaja Bengt Geijer suoritti Arrheniuksen ottamalle näytteellemineraalinäytteelle karkean analyysin. Hän totesi, että näyte sisältää rautaa ja arveli, että se saattaisi sisältää myös [[Volframi|volframia]].
 
Arrhenius kuitenkin toimitti näytteen mineraalista [[Turun yliopisto|Turun yliopiston]] kemian professorille [[Johan Gadolin|Johan Gadolinille]], joka siihen aikaan työskenteli [[Uppsalan yliopisto|Uppsalassa]]. Vuonna [[1794]] Gadolin totesi, että näyte sisältää todennäköisemmin:
 
'''"'''''31 osaa piimaatapiioksidia, 19 osaa sulfaattimaataalumiinioksidia, 12 osaa rautakalkkimaatarautaoksidia ja 38 osaa tuntematonta maaperän tyyppiämaametallioksidia.'''''"''' <sub>-Johan Gadolin 1794</sub><ref>{{Verkkoviite|nimeke = De sällsynta jordartsmetallernas historia|osoite = http://www.nyteknik.se/popular_teknik/kaianders/article272110.ece|julkaisu = NyTeknik|viitattu = 2016-01-21}}</ref>
 
Ruotsalainen kemisti [[Anders Ekeberg]] vahvisti Gadolinin tulokset tuntematomattomasta "maaperästä”maametallioksidista vuonna [[1797]]. Ekeberg ehdotti nimeä uudelle [[Maametalli|maametallioksidille]] nimeä yttria, ja siten uusi metalli nimettiin yttriumiksi [[Ytterby (kaivos)|Ytterby]]n kylän mukaan..
 
Gadolin suoritti tarkkoja kokeita yttrialle (yttriumoksidi) ja havaitsi, että sen sulamispiste on korkea ja [[Booraksi|booraksin]] kanssa se muodosti väritöntä lasia (nämä ovat [[Harvinaiset maametallit|harvinaisille maametalleille]] tyypillisiä ominaisuuksia). 
 
Valitettavasti Gadolin ja Ekeberg eivät ymmärtäneet, että heidän ensimmäiset analyysinsa näytteestä olivat virheellisiä. Aine, jota kumpikin piti sulfaattimaanaalumiinioksidia, olikin itse asiassa [[Berylliumoksidi|berylliumoksidia]]. [[Beryllium|Berylliumin]] löysi virallisesti ranskalainen kemisti [[Nicolas Louis Vauquelin]] seuraavana vuonna [[1798]]. Myöhemmin Ekeberg vahvisti, että heidän tutkimassaan näytteessä olikin sulfaattimaan tilalla berylliumoksidia.
 
Yttriumin löytö merkitsi kuitenkin alkusysäystä muiden harvinaisten maametallien etsimiselle, sillä vuonna [[1843]] [[Carl Gustav Mosander|C. G. Mosander]] huomasi, ettei Gadolinin löytö ollut puhdas aine vaan seos. Yttriumoksidin lisäksi näyte sisälsi harvinaisten maametallien oksideja. Mosander itse löysi [[terbium]]in ja [[erbium]]in. Myöhemmin todettiin, että myöskään Mosanderin löytämät aineet eivät olleet puhtaita, vaan niistä löytyi vielä kuutta muuta eri alkuainetta: [[ytterbium]], [[skandium]], [[tulium]], [[holmium]], [[dysprosium]] ja [[lutetium]]. Nämä metallit löydettiin erikseen myöhempinä vuosina.<ref name="HS">{{verkkoviite | Osoite = http://www2.hs.fi/extrat/teemasivut/tiedeluonto/alkuaineet/39.html | Nimeke =Suomalaisten ikioma alkuaine | Tekijä = Johanna Mannila | Julkaisija = Helsingin sanomat 31.10.2006 | Viitattu = 8.7.2010}}</ref><ref name="chemistryexplained.com" />
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Yttrium”