Ero sivun ”Vanhan Suomen lahjoitusmaat” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
KLS (keskustelu | muokkaukset) selvennys |
||
Rivi 1:
'''Vanhan Suomen lahjoitusmaat''' olivat yksittäisiä tiloja tai kokonaisia kyliä, joita Venäjän tsaarit luovuttivat ansioituneille alaisilleen [[Suuri Pohjan sota|Suuressa Pohjan sodassa]] ja [[Hattujen sota|Hattujen sodassa]] vallatulta [[Vanha Suomi|Vanhan Suomen]] alueelta. Lahjoitusmaan saajat eli donetaarit paitsi keräsivät alueelta talonpoikien ja torppareiden verotulot, päättivät pitkälti myös tämän alueen hallinnosta ja oikeudenpidosta.<ref name=Paaskoski>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.genealogia.fi/genos-old/64/64_138.htm | Tekijä = Jyrki Paaskoski | Nimeke = Vanhan Suomen donataarit ja tilanhoitajat - katsaus aatelisten lahjoitusmaatalouteen vuosina 1710-1811 - Genos 64 (1993), s. 138-152 |
== Lahjoitusmaiden synty ==
Rivi 5:
Lahjoitusmaat perustettiin pääasiassa [[Suuri Pohjan sota|Suuren Pohjan sodan]] aikana vuosina 1713–1721, jolloin [[Pietari Suuri]] luovutti Suomessa alueita suosikeilleen.<ref name=pieni>{{kirjaviite | Nimeke = Pieni tietosanakirja, 2. osa (Isopurje–Maskotti) | Sivu = 920–921 | Luku = Lahjoitusmaat | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1924 | www = http://runeberg.org/pieni/2/0514.html}}</ref> Vuonna 1720 kuitenkin kaikki [[Viipuri]]n–[[Käkisalmi|Käkisalmen]] tien länsipuolella sijainneita alueita koskeneet lahjoitukset peruutettiin, mutta sodan päättyessä [[Uudenkaupungin rauha]]ssa [[Venäjä]]än liitetyllä alueella oli vielä kaikkiaan 736 lahjoitusmaa-aluetta.<ref name=pieni /> Myöhemmin niitä perustettiin vielä lisää, mutta myös peruutettiin.<ref name=pieni />
Alun perin lahjoitusmaan saajilla oli vain oikeus saada haltuunsa niiden asukkaiden maksamat [[kruununvero]]t, mutta myöhemmin he saivat alueillaan muitakin oikeuksia siinä määrin, että heistä tuli lopulta alueiden tosiasiallisia omistajia.<ref name=pieni /> He saattoivat korottaa veroja, vaatia niiden sijasta [[taksvärkki|päivätöitä]] tai myös kieltää talonpoikia muuttamasta tiloiltaan<ref name=lukio>{{kirjaviite | Tekijä = Salme Vehvilä, Matti J. Castren | Nimeke = Suomen historia lukioluokkia varten | Sivu = 138 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1975 | Tunniste = ISBN 951-0-00593-2}}</ref> ja täten monien talonpoikien asema läheni [[maaorjuus|maaorjuutta]].<ref name=pieni /><ref name=lukio />
|