Ero sivun ”Vanhan Suomen lahjoitusmaat” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Vnnen (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
selvennys
Rivi 1:
'''Vanhan Suomen lahjoitusmaat''' olivat yksittäisiä tiloja tai kokonaisia kyliä, joita Venäjän tsaarit luovuttivat ansioituneille alaisilleen [[Suuri Pohjan sota|Suuressa Pohjan sodassa]] ja [[Hattujen sota|Hattujen sodassa]] vallatulta [[Vanha Suomi|Vanhan Suomen]] alueelta. Lahjoitusmaan saajat eli donetaarit paitsi keräsivät alueelta talonpoikien ja torppareiden verotulot, päättivät pitkälti myös tämän alueen hallinnosta ja oikeudenpidosta.<ref name=Paaskoski>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.genealogia.fi/genos-old/64/64_138.htm | Tekijä = Jyrki Paaskoski | Nimeke = Vanhan Suomen donataarit ja tilanhoitajat - katsaus aatelisten lahjoitusmaatalouteen vuosina 1710-1811 - Genos 64 (1993), s. 138-152 | OsoiteViitattu = http://www21.genealogia1.fi/genos/64/64_138.htm2016}}</ref>
 
== Lahjoitusmaiden synty ==
Rivi 5:
Lahjoitusmaat perustettiin pääasiassa [[Suuri Pohjan sota|Suuren Pohjan sodan]] aikana vuosina 1713–1721, jolloin [[Pietari Suuri]] luovutti Suomessa alueita suosikeilleen.<ref name=pieni>{{kirjaviite | Nimeke = Pieni tietosanakirja, 2. osa (Isopurje–Maskotti) | Sivu = 920–921 | Luku = Lahjoitusmaat | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1924 | www = http://runeberg.org/pieni/2/0514.html}}</ref> Vuonna 1720 kuitenkin kaikki [[Viipuri]]n–[[Käkisalmi|Käki­salmen]] tien länsipuolella sijainneita alueita koskeneet lahjoitukset peruutettiin, mutta sodan päättyessä [[Uudenkaupungin rauha]]ssa [[Venäjä]]än liitetyllä alueella oli vielä kaikkiaan 736 lahjoitus­maa-aluetta.<ref name=pieni /> Myöhemmin niitä perustettiin vielä lisää, mutta myös peruutettiin.<ref name=pieni />
 
Uusia1700-luvun lahjoitus­maitapuolenvälin jälkeen ei perustettumuutamaan vuosikymmeneen enää 1700-luvunperustettu puolenvälinuusia jälkeen,lahjoitusmaita. muttaMutta 1790-luvulla, nyt[[Kustaa III:n sota|Ruotsia vastaan käydyn sodan]] jälkeen lahjoituksia alettiin myöntää uudestaan, aikaisemmasta poiketen myös [[Hamina]]n ja siltä[[Lappeenranta|Lappeenrannan]] piirikuntien alueelta, jokajotka oli liitetty Venäjään vasta [[Turun rauha]]ssa vuonna 1743, [[hattujen sota|hattujen sodan]] jälkeen,<ref name=Paaskoski /> toisin sanoen [[Hamina]]n ja [[Lappeenranta|Lappeenrannan]] piirikuntien alueelta.{{selvennä|Tämä on sekava kappale ja virke: mitä kirjoittaja tahtoo ilmaista?}}
 
Alun perin lahjoitus­maan saajilla oli vain oikeus saada haltuunsa niiden asukkaiden maksamat [[kruununvero]]t, mutta myöhemmin he saivat alueillaan muitakin oikeuksia siinä määrin, että heistä tuli lopulta alueiden tosi­asiallisia omistajia.<ref name=pieni /> He saattoivat korottaa veroja, vaatia niiden sijasta [[taksvärkki|päivä­töitä]] tai myös kieltää talon­poikia muuttamasta tiloiltaan<ref name=lukio>{{kirjaviite | Tekijä = Salme Vehvilä, Matti J. Castren | Nimeke = Suomen historia lukioluokkia varten | Sivu = 138 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1975 | Tunniste = ISBN 951-0-00593-2}}</ref> ja täten monien talon­poikien asema läheni [[maaorjuus|maa­orjuutta]].<ref name=pieni /><ref name=lukio />