Ero sivun ”Presbyteeri” versioiden välillä

[[Kristinusko]]n syntyessä, johdossa olivat [[apostoli]]t, muun muassa [[Pietari (apostoli)|Pietari]]. Käytännön avustamistyötä (muun muassa köyhien ja sairaiden avustaminen) varten apostolit perustivat [[diakoni]]n viran (<ref>Ap. t. 6:1-6)</ref>. [[Kristinusko]]n levitessä apostolit asettivat kättenpäälle panemisella seurakuntia johtivia kaitsijoita ({{k-grc|ἐπίσκοπος}}). Nämä kaitsijat jatkoivat uusien kaitsijoiden, eli piispojen toimeen asettamista kättenpäälle panemisena. Uudessa testamentissa tästä on esimerkkinä Timoteus, jonka tehtävä on nimittää tulevaisuudessa uudet kaitsijat ja muut seurakunnan johtohenkilöt (<ref>1. Tim. 5:22)</ref>. Kaitsijat olivat siis [[apostoli]]en tehtävän perillisiä ja heidän tehtävästään syntyi [[piispa|piispan]] virka jo varsin varhain.

Presbyteerin virka perustettiin avustamaan piispaa opetuksen, [[kaste|kasteiden]] ja seurakunnan johtamisen kanssa. Paikallista seurakuntaa johti piispa. [[Apostolien teot|Apostolien teoissa]] kerrotaan, että Paavali ja Barnabas nimittivät presbyteerit seurakuntiin, jotka he perustivat Galatiaan (<ref>Ap. t. 14:23)</ref>. Samoin [[kirje Titukselle|kirjeessä Titukselle]] annetaan hänelle oikeus asettaa seurakuntiin presbyteerit "jokaiseen (Kreetan) kaupunkiin". (<ref>Tit. 1:5)</ref>.

Uuden testamentin jälkeissä kirjoituksissa maininnat presbyteereistä ovat hajanaisia. Rooman piispa [[Pyhä Klemens I|Kleemensin]] [[Ensimmäinen Klemensin kirje|kirjeessä korinttilaisille]] vuodelta [[96]] on maininta siitä, että seurakuntalaiset syrjäyttivät omat presbyteerinsä (<ref>1. Klem. 44-47)</ref>. Kirjeen lopussa hän kirjoittaa: ''Mutta te, kapinan alkuunpanijat, olkaa kuuliaiset presbytereille, notkistakaa sydämenne polvet ja antakaa kurittaa itsenne mielenmuutokseen.'' <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=|Vuosi=1989|Nimeke=Apostoliset isät|Selite=Suomentanut Heikki Koskenniemi|Sivu = 49|Julkaisija=Suomalainen teologinen kirjallisuusseura|Tunniste=ISBN 951-9111-75-1}}</ref>