Ero sivun ”T. M. Kivimäki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 3:
| kuva=[[File:Kivimäki Toivo Mikael.jpg|200px]]
| arvo=[[Suomen pääministeri|Suomen 20. pääministeri]] <ref name="Suomen hallitukset">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.valtioneuvosto.fi/tietoa-valtioneuvostosta/hallitukset/vuodesta-1917/tulokset/fi.jsp?report_id=V2| Nimeke =Suomen hallitukset |Julkaisu=valtioneuvosto.fi|Julkaisija= Valtioneuvosto | Viitattu = 4.6.2010}}</ref>
| virassa=[[Kivimäen hallitus]]<ref name="Kivimäen hallitus">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.valtioneuvosto.fi/tietoa-valtioneuvostosta/hallitukset/vuodesta-1917/tulokset/fi.jsp?report_id=M1&selectedCriterion.hallitus_id=20| Nimeke =Kivimäen hallitus|Julkaisu=valtioneuvosto.fi|Julkaisija= Valtioneuvosto | Viitattu = 4.6.2010}}</ref><br>[[14. joulukuuta|14.12.]][[1932]]–[[7. lokakuuta|17.10.]][[1936
| presidentti = [[P. E. Svinhufvud]]
| edeltäjä=[[Juho Sunila]]<ref name="Suomen hallitukset" />
Rivi 25:
}}
'''Toivo Mikael Kivimäki''' ([[5. kesäkuuta]] [[1886]] [[Tarvasjoki]] – [[6. toukokuuta]] [[1968]] [[Helsinki]]) oli suomalainen oikeustieteilijä ja [[Kansallinen Edistyspuolue|Kansallisen Edistyspuolueen]] [[poliitikko]], joka toimi [[Suomen pääministeri]]nä 1932–1936. Hän oli myös sisäministerinä 1928–1929, oikeusministerinä 1931–1932 ja kansanedustajana 1922, 1924–1927 ja 1929–1940. Kivimäki edusti puolueensa oikeaa siipeä ja hänen poliittinen linjansa voidaan nähdä oikeistoliberaalisena. Kivimäki toimi Suomen [[Berliini]]n-lähettiläänä [[Välirauhan aika|välirauhan]] ja [[Jatkosota|jatkosodan]] aikana 1940–1944. Hän oli myös yksi [[sotasyyllisyys]]oikeudenkäynnissä syytetyistä ja tuomituista, ja hän oli vankilassa 1946–1948. Poliittisen uransa ohella Kivimäki toimi [[Siviilioikeus|siviilioikeuden]] professorina [[Helsingin yliopisto]]ssa vuosina 1931–1956.
==Elämä==
Rivi 36:
Kivimäki siirtyi aktiivisemmin politiikkaan sisällissodan jälkeen. Hän kuului niihin harvoihin vanhasuomalaisiin, jotka vuoden 1918 [[Suomen kuningaskuntahanke|valtiomuotokiistan]] aikana kannattivat tasavaltaa, ja hän päätyi siten [[Kansallinen Edistyspuolue|edistyspuolueeseen]] [[Kansallinen Kokoomus|kokoomuksen]] sijaan. Eduskuntaan Kivimäki nousi ensimmäistä kertaa varasijalta vuonna 1922, murhatun sisäministeri [[Heikki Ritavuori|Heikki Ritavuoren]] tilalle. Hän putosi vielä saman vuoden vaaleissa, mutta oli myöhemmin kansanedustajana 1924–1927 ja 1929–1940. Poliittisen uransa ohella Kivimäki työskenteli 1922–1924 oikeusministeriön [[Lainvalmistelukunta|lainvalmistelukunnassa]], 1924–1929 [[Länsi-Suomen Osake-Pankki|Länsi-Suomen Osake-Pankin]] johtajana sekä sen ja kahden muun maakunnallisen pankin fuusiosta syntyneen [[Maakuntain Pankki]] Oy:n johtokunnan jäsenenä 1929–1931. Hän siirtyi 1931 siviilioikeuden professoriksi [[Helsingin yliopisto]]on, vuotta ennen kuin lama kaatoi myös Maakuntain pankin [[Kansallis-Osake-Pankki|KOP:n]] syliin.<ref name="KB" />
Edistyspuolueen oikeistosiipeä edustanut Kivimäki sai vuosien varrella harkitsevaisen ja sovittelevan poliitikon maineen. Hänen poliittisella urallaan toistunut aihe oli poliittisten ääriliikkeiden toiminnan tukahduttaminen ja rajoittaminen. Ensin oli vuorossa äärivasemmisto. Kivimäki oli sisäministerinä [[Mantereen hallitus|Oskari Mantereen hallituksessa]] 1928–1929. Tuolloin yksi hänen keskeisistä päätöksistään oli kommunistien [[Komintern]]in ohjeesta 1. elokuuta 1929 suunnittelemien niin sanotun [[Punainen päivä 1929|Punaisen päivän]] suurten mielenosoitusten kieltäminen ja poliisien määrääminen hajottamaan mielenosoitukset kovin ottein.<ref name="KB" /> Kesällä 1930 hän hahmotteli [[Lapuan liike|Lapuan liikkeen]] vaatimista [[kommunistilait|kommunistilaeista]] [[laillisuusrintama]]lle sopivan "liberaalimman" version, joka tunnettiin ''Kivimäen linjana''. Sen mukaan [[vaalikelpoisuus]] olisi evätty ainoastaan aiemmissa poliittisissa oikeudenkäynneissä [[
[[Sunilan II hallitus|J. E. Sunilan hallituksessa]] 1931–1932 Kivimäki oli oikeusministerinä. [[Mäntsälän kapina]]n aikana hän kirjoitti presidentti [[P. E. Svinhufvud]]in radiopuheen, jolla tämä sai kapinalliset antautumaan ilman verenvuodatusta. Kivimäki oli aloitteellinen myös [[Kieltolaki (Suomi)|kieltolain]] kumoamisessa. Hän ehdotti kansanäänestyksen järjestämistä aiheesta, [[Suomen kansanäänestys kieltolaista|kuten tehtiinkin]], ja tulos oli odotettu.<ref name="KB" /> Koska tuolloisen lain mukaan [[osakeyhtiö]]ssä tuli olla vähintään kolme osakasta, tuli oikeusministeri Kivimäestä ja valtiovarainministeri [[Kyösti Järvinen|Kyösti Järvisestä]] [[Alko]]n omistajia; kumpikin heistä merkitsi yhden tuhannen markan arvoisen osakkeen ja Suomen valtio loput 28 998.<ref>Heikki Koski: [http://www.thl.fi/attachments/yp/2012/1/koski.pdf Alkon rooli alkoholihistoriamme käännekohdissa] ''Yhteiskuntapolitiikka'' 1/2012, s. 81.</ref>
Rivi 49:
Kivimäen hallituksen tärkein aikaansaannos oli Suomen talouden tuskallinen kääntäminen kasvuun niukkojen pulavuosien jälkeen ja siihen liittynyt [[Valtionvelka|valtionvelan]] lyhentäminen. Tärkeänä linjanvetäjänä toimi [[Suomen Pankki|Suomen Pankin]] pääjohtaja [[Risto Ryti]].<ref name="KB" /> Valtiovarainministeriksi Kivimäki oli järjestänyt entisen lyseonsa rehtorin [[H. M. J. Relander]]in, joka ajoi valtiontaloudessa tiukkaa säästölinjaa.<ref>Kivimäki 1965, s. 15–16, 77–78.</ref> Yritys ratkaista vuosia vellonut kiista Helsingin yliopiston suomen- ja ruotsinkielisistä professuureista vuoden 1935 [[Suomen valtiopäivät#Ylimääräiset valtiopäivät|ylimääräisillä valtiopäivillä]] sen sijaan kaatui [[aitosuomalaisuus|aitosuomalaisten]] jarrutuspuheenvuoroihin. Ulkopolitiikassa Kivimäen hallitus alkoi pohjustaa pohjoismaista suuntausta havaittuaan [[Kansainliitto|Kansainliiton]] antamien turvatakuiden heikkouden.<ref name="KB" /> Kivimäki oli yksi pohjoismaista linjaa aktiivisesti ajaneista henkilöistä Suomen johdossa ja hän neuvotteli kesällä 1935 suunnanmuutoksesta eduskuntaryhmien puheenjohtajien kanssa. Hän ilmoitti joulukuussa 1935 eduskunnan budjettikeskustelun yhteydessä antamassaan lausunnossa Suomen suuntautuvan [[Skandinavia]]an ja sai laajan tuen. Kyseessä oli vielä Suomen hallituksen yksipuolinen julistus ja pohjoismaisen yhteistyön kehittäminen jäi myöhemmille hallituksille.<ref>Jussila, Hentilä & Nevakivi, s. 168−169, 175–176.</ref> [[Neuvostoliitto]]on Kivimäen hallitus suhtautui epäluuloisesti eikä pyrkinyt lähentämään maiden suhteita.<ref name="KB" />
Kivimäen hallitus ajautui poliittiseen kriisin syyskuussa 1936, kun julkisuuteen vuoti kommunistijahtia innokkaasti jatkaneen [[Etsivä Keskuspoliisi|Etsivän Keskuspoliisin]] pääministerin tilauksesta laatima selvitys [[Komintern]]in [[kansanrintama]]taktiikasta Suomessa. Raportissa leimattiin hatarin perustein epäilyttäviksi monia kansalaisjärjestöjä ja niihin kuuluneita kunnioitettuja porvarillisia henkilöitä – jopa hallituksen maalaisliittolainen maatalousministeri [[K. T. Jutila]] – joten se herätti paljon vastalauseita vasemmistossa ja keskustassa.<ref name="KB" /><ref>Erkki Tuomioja: ''K. H. Wiik – Puoluesihteeri ja oppositiososialisti: Elämäkerta 1918–1946'', s. 203–205. Tammi, Helsinki 1982.</ref
===Sota-aika ja sotasyyllisyys===
Rivi 61:
===Myöhemmät ajat===
Kivimäki jatkoi siviilioikeuden professorina vuoteen 1956 asti.<ref name="KB" /> Hän oli kuuluisa arvaamattomuudestaan tenttijänä; hän saattoi päästää jonkun pelkällä kommentilla, toisaalta saattoi puolestaan hiostaa kovastikin jotakuta toista, jonka sinänsä periaatteessa täydellistä oppikirjavastausta piti juridisesti hengettömänä. Erityisen inhottavaksi hän heittäytyi silloin, jos joku oli opetellut tietyn lakipykälän sanasta sanaan ulkoa mutta ei osannutkaan tulkita kyseistä tekstiä millään tavoin.
Kivimäki vihittiin vuonna 1956 Turun yliopiston filosofian [[kunniatohtori]]ksi. Hän oli vielä valtion yhteiskuntatieteellisen toimikunnan varapuheenjohtajana 1961–1964. Kivimäki julkaisi vuonna 1965 muistelmateoksen ''Suomalaisen poliitikon muistelmat'', jossa pyrki valikoivasti selittämään parhain päin sota-aikaista toimintaansa.<ref name="KB" /> Kuoltuaan vuonna 1968 Kivimäki haudattiin Helsingin [[Hietaniemen hautausmaa]]lle vastapäätä Risto Rytin hautaa.
Rivi 114:
{{AAKKOSTUS:Kivimäki, Toivo}}
[[Luokka:Kansanedustajat]]
[[Luokka:Suomen pääministerit]]
| |||