Ero sivun ”Rienzi” versioiden välillä

[[Richard Wagner]] kiinnostui Rienzin aiheesta vuonna [[1837]] luettuaan [[Georg Nikolaus Bärmann]]in saksankielinen käännöksen. Hän teki siitä itselleen libreton, joka valmistui [[Riika|Riiassa]] [[1838]], ja viisinäytöksisen oopperan partituuri valmistui [[Pariisi]]ssa vuonna [[1840]].

''Rienzi'' esitettiin kuitenkin vasta [[1842]] [[Dresden]]issä säveltäjän itse ollessa paikalla. ''Rienzi'' on ns. numero-ooppera ''grand operan'' tyyliin, eli siinä on baletti- ja näyttämökohtaus. Wagner ei suostunut lyhentämään oopperaansa, ja ensi-illasta tuli pitkä, noin kuusi tuntia. Pituuden takia ''Rienzi'' jaettiin muutaman esityksen ajaksi kahdelle illalle, mutta melko pian palattiin yhden illan esitykseen, ja Wagner lyhensi hieman teosta, ja siitä tuli noin viisituntinen. Vuosia myöhemmin ''Rienzistä'' muokattiin vielä noin kolmituntinen versio. Wagner teki tietoisesti ''Rienzistä'' vaativan ja näyttävän. Hänen tavoitteensa oli, että ''Rienziä'' esitetään vain suurissa oopperataloissa. Ensi-iltaan Wagner sai suuresti ihailemansa [[Wilhelmine Schröder-Devrient]]in laulamaan Adrianon housuroolin.

Katu Roomassa, taustalla Lateraanikirkko. Paavi on paennut Roomasta Avignoniin. Aatelissuvut Orsini (patriisi) ja Colonna (plebeiji) vihaavat toisiaan. Paolo Orsini yrittää ryöstää Rienzin sisaren Irenen. Adriano Colonna saapuu paikalle ja pelastaa Irenen. Kardinaali Raimondo (paavin edustaja) vetoaa aatelisiin, että Kirkon nimissä he lopettaisivat vihamielisyydet ja kunnioittaisivat lakia. Cola Rienzi saapuu kannattajiensa Baroncellin ja Cecco del Vecchion kanssa palauttamaan rauhan. Rienzi vetoaa paikalla olleeseen kansaan ja aatelisiin ja sanoo Rooman suuruuden koittavan, kun laki ja järjestys saadaan voimaan. Rienzin vetoomus saa kansalta vastakaikua, mutta aateliset torjuvat Rienzin ehdotuksen. Aateliset ja heidän alustalaisensa lähtevät Roomasta jatkamaan riitelyään kaupungin muurien ulkopuolelle. Kardinaali Raimondo ja roomalaiset lupaavat tukensa Rienzille. Rienzi kehottaa kansaa olemaan valmiina kokoontumaan, kun he kuulevat trumpetin signaalin. Kansa vakuuttaa olevansa valmis.

Rienzi syleilee sisartaan Ireneä ja kiittää Adrianoa avusta. Rienzi ihmettelee, että Colonnan perheenjäsen on pelastanut hänen sisarensa. Sitten Rienzi pyytää Adrianoa mukaansa. AdrianonAdriano epäröi. Rienzi vakuuttaa Rooman suuruuden koittavan hänen johdollaan mutta Adriano pelkää Rienzin tuhoavan Rooman. Rienzi muistuttaa Colonna -suvun jäsenen tappaneen Rienzin veljen, ja Adriano vastahakoisesti liittyy Rienzin joukkoon. Rienzi jättää Irenen Adrianon suojeltavaksi ja poistuu.

Kahden ollessaan Adriano ja Irene julistavat heidän rakkautensa kestävän, vaikka maailma ympärillä tuhoutuisikin. Adrianon profetian mukaan Rienzi tuhoutuu, koska kansa tulee pettämään hänet, ja aateliset rankaisevat, koska hän on liian rohkea.

Aamun koitteessa trumpetti soi kaukana ja urut soivat Lateraanikirkossa ja kansa polvistuu. Rienzi saapuu haarniskoituna kardinaalin kanssa. Kirkon ovet ovat auki, ja kansa tervehtii villisti. Rienzi julistaa Rooman suojelijana palauttavansa vapauden ja lait '''Erstehe, hohe Roma, neu!''' (Nouse, suuri Rooma, uudistu!). Kansa tervehtii Rienziä sankarinaan, ja Cecco del Vecchio huudattaa Rienzin Rooman kuninkaaksi. Rienzi kieltäytyy kunniasta ja toivoo saavansa olla vain kansantribuuni. Roomalaiset vannovat tribuunilleen uskollisuutta.

Rienzi saapuu Capitoliumin suureen saliin senaattorien seuraamana. Johtavista roomalaisista perheistä on muodostettu nuorukaisten Rauhanlähettiläät. He tuovat rauhan viestiä ja julistavat uutta vapautta. Rienzi ja senaattorit kiittävät Jumalaa, ja lähettiläät lähtevät viemään ilosanomaa roomalaisille. Colonna, Orsini, senaattorit ja aateliset tervehtivät uutta tribuunia. Rienzi vakuuttavakuuttaa, että hän ei ole huolissaan omasta kunniastaan, vaan siitä, että Roomaan on saatu lait voimaan, ja poistuu senaattorien kanssa.

Colonna ja Orsini ovat raivoissaan Rienzin ylimielisyydestä. Aateliset suunnittelevat Colonnan ja Orsinin johdolla murhaavansa Rienzin tulevassa juhlassa. Steffano Colonna kertoo pojalleen Adrianolle murhasuunnitelman. Adriano kamppailee suvun lojaalisuuden ja rakkauden välillä. Adrianon vetoomusvetoaa aatelisilleaatelisiin murhan ehkäisemiseksi ja vannoo seisovansa Rienzin puolella omaa sukuaan vastaan.

Juhlakulkue tulee Capitoliumin suuren halliin. Rienzin seurassa on Irene ja hän aatelisia sekä Milanon, Lombardian, Napolin, Unkarin, Böömin ja Baijerin lähettiläitä. Rienzi julistaa Rooman oikeuden itse nimittää Rooman kuninkaan ennekuinennen kuin Keisari valitaan, ja siksi vaali on järjestettävä ennen kuin saksan lähettiläät saapuvat. Rienzi määrää yleiset juhlat alkavaksi ja kieltäytyy kuuntelemasta Adrianon varoitusta.

Juhlat alkavat. Siinä on pantomiiminäytelmä ja baletti. Juhlanäytelmänä esitetään Lucretian ryöstö. Brutus kostaa Lucretian kuoleman ja vapauttaa Rooman. Musiikkikappaleina on alkusoitto, asetanssi, gladiaattoritaistelu, neitsyiden saapuminen sekä juhlatanssi. Viimeisen numeron aikana Orsini iskee tikarinsa ja se osuu haarniskaan, joka on Rienzillä on asunsa alla. Kansa vaatii aatelisille rangaistusta. Rienzi kunnioittaa kansan tahtoa ja lähettää aateliset valmistautumaan kuolemaan.

Adriano rukoilee isänsä puolesta ja IrenenIrene myötäilee. Rienzi suostuu säästämään aateliset, mikäli he vannovat uuden uskollisuusvalan. Tähän aateliset suostuvat, mutta salaisesti päättävät olla tottelematta, koska vala oli annettu väkipakolla. Näytös päättyy Adrianon ja Irenen kiitokseen, Baroncellin ja Ceccon epäilyyn ja aatelisten uhkaukseen sekä kansan ihailuun.

Näyttämökuva esittää osittain raunioitunutta kaupunkia Forumin suurella aukiolla. Myrskykellot soivat, ja villi hallitsematon väkijoukko täyttää aukion. Aateliset ovat paenneet kaupungista ja koonneet provinsseista suuren armeijan ja valmistautuvat marssimaan Roomaan. Väkijoukko etsii Rienziä ja pyytää häntä murskaamaan uuden kapinan ilman armoa. Rienzi lupaa suojella Rooman vapautta ja innostaa väkeä sotaan.

Adriano saapuu masentuneena ja kauhistuneena. Lojaalisuus perhettä kohtaan vaatisi hänen olevan aatelisten puolella, mutta usko uuteen Roomaan Rienzin johdolla sekä rakkaus Ireneen tekevät hänen asemansa toivottomaksi. Suuressa aariassaan '''Gerehter Gott''' (Oikeudenmukainen Jumala) hän ihmettelee kuinka voi valita Irenen veljen Rienzin ja oman isänsä välillä. Adriano yrittää vielä saada aikaiseksi sovinnon Steffano Colonnan ja Cola Rienzi välille.

Etäältä kuuluu torvisignaaleita. Rienzi menee sotaan munkkien ja kansan ympäröimänä ja lupaa patrioottisessa puheessaan suojelevansa vapautta ja lakeja. Rienzin sotahuuto ''Santo spirito cavaliere'' kuuluu selvästi. Adriano ei pysty taivuttamaan uudestaan Rienziä antamaan armoa aatelisille. Taisteluhymni kertoo kansalaisten olevan voitokkaita. Aateliset kukistetaan, ja Colonnan ja Orsinin ruumiit tuodaan torille. Adriano suree isäänsä ja kiroaa Rienzin sekä kohtalon, joka erottaa hänet ikuisesti Irenestä. Rienzi ja kansa valmistautuvat voitonmarssiin Capitoliumille.

Yöllä Lateraanikirkon edustalla naamioituneita kansalaisia kokoontuu. Baroncelli ja Cecco alkavat juonitella Rienziä vastaan. He kertovat kansalle Saksan lähettiläiden lähteneen Roomasta lopullisesti. Huhujen mukaan Rienzi on riidoissa Saksan ruhtinaitten kanssa keisarin valinnasta. Baroncelli jatkaa sanoen Colonnan suvun jäsenten kääntyneen paavin puoleen ja luvannutluvanneen suojella voimallaan kirkkoa. Baroncellin mukaan Rienzi armahti Colonnan vain tarkoituksenaan saada aatelisten tuki ja siksi Rienzi on petturi. Adriano poistaa naamion ja sanoo Rienzin olevan arvoton valtaan sekä vannoo kostoa.

Rienzi valmistelee voitonjuhlia ja näyttäytyy täydessä loistossaan. Kiitoskulkue lähestyy kirkkoa, ja mukana on Rienzin lisäksi myös Irene. Salaliittolaiset ovat täyttäneet kirkon rappuset. Adriano on aikeissa murhata tribuunin, mutta Irenen läsnäolo saa hänet luopumaan ajatuksesta. Rienzi puhuu kansalle. Kirkosta kuuluu munkkien synkkä laulu Te Deumin sijaan, ja kardinaali Raimondo kiroaa Rienzin ja hänen kannattajansa. Kansa kaikkoaa sekasortoisena. Adriano yrittää epätoivoisesti painostaa Ireneä jättämään Rienzin. Adriano pakenee nopeasti, veli ja sisar jäävät kahdestaan ja kirkosta kuuluu munkkien kirouslaulu.

Capitoliumin salissa Rienzi rukoilee suuressa aariassaan Jumalaa '''Allmächt’ger Vater''' (Kaikkivaltias Isä). Totuuden hetkellä Rienzi on yksin, mutta hän uskoo yhä Rooman kansaan. Irene saapuu ja he syleilevät. Irene on ylpeä roomalaisuudestaan, jonka tunteen häneen on istuttanut Rienzi. Tribuuni tunnustaa rakkautensa kansaan ja Roomaan ja uskoo siihen, vaikka hänet ollaan syöksemässä pois vallasta. Irene vannoo pysyvänsä Rienzin rinnalla, ja Rienzi aikoo nostattaa kansan vielä kerran aseisiin ja poistuu. Adriano ilmestyy salapukuisena ja varoittaa Ireneä kansalaisten aikomuksesta polttaa Capitolium. Hän yrittää taivuttaa Ireneä mukaansa, mutta Irene kieltäytyy.

Kansa lähestyy raivoissaan aukiolle eri suunnista soihtujen kanssa ja huutaen kirkon kunniaa. Kansa vastustaa Rienziä. Rienzi on täydessä loistossaan Irenen kanssa Capitoliumin parvekkeella. Rienzi vetoaa kansaan, mutta häntä ei kuunnella. Kansalaiset kivittävät ja ovat jo unohtaneet Rienzin hyvät teot;: suuruuden ja lakien kunnioituksen. Baroncelli kieltää kuuntelemasta enää Rienziä, ja kansa sytyttää Capitoliumin tuleen. Capitolium on liekeissä, ja Rienzi sekä Irene pitävät toisiaan kädestä kiinni. Kansalaiset heittelevät kiviä. Adriano saapuu aatelisten kärjessä ja vetoaa Ireneen, että hän pelastaisi itsenä. Adrianon rynnätessä Capitoliumin torni sortuu, ja tornin alle hautautuvat Rienzi, Irene ja Adriano.