Avaa päävalikko

Muutokset

Ei muutosta koossa ,  3 vuotta sitten
Jälkinäytös tapahtui kolme vuotta alkuperäisen luovutuksen jälkeen, jolloin valvontakomissio oli jo poistunut Suomesta. Yrjö Leinon toimien lainmukaisuutta oli alettu tutkia vuoden 1947 paikkeilla ja tällöin nousi esille myös ”Leinon vankien” tapaus. Erityisen metelin nosti kansanedustaja von Born.
 
Toukokuussa 1948 tuli eduskunnan täysistunnon käsittelyyn perustuslakivaliokunnan lausunto tapauksesta. Siinä todettiin Leinon menetelleen lainvastaisesti, mutta esitettiin, että asian annettaisiin raueta olosuhteet huomioiden. Esitys hyväksyttiin.<ref>Vettenniemi 2004, s. 349.</ref> Presidentti Paasikivi valtuutti luovutuksen aikana oikeusministerinä toimineen [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] lukemaan eduskunnan istunnossa 19. toukokuuta lausunnon, jossa kerrottiin Paasikiven ja koko hallituksen hyväksyneen Leinon menettelyn. Yksityisesti Paasikivi ja Kekkonen olivat tosin molemmat sitä mieltä, että Leino olisi voinut pelkästään pidättää valvontakomission nimeämät henkilöt, mutta jättää itse luovutuksen tekemättä.<ref>Pasikivi 1985, s. 610–611.</ref> Vaikka eduskunta hyväksyikin valiokunnan mietinnön, esitti [[Kokoomus|kokoomuksen]] eduskuntaryhmän puheenjohtaja [[Arvo Salminen]] samana päivänä Leinolle asian johdosta henkilökohtaista epäluottamuslausetta, joka meni läpi äänin 81–61. Epäluottamuslauseen puolesta äänestivät kokoomuksen, [[Maalaisliitto|maalaisliiton]], [[Kansallinen edistyspuolue|edistyspuolueen]] ja RKP:n ryhmät sekä yksi sosiaalidemokraatti, vastaan SKDL:n ryhmä sekä 15 [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP:n]] edustajaa. Monet pidättäytyivät äänestämästä, mukaan luettuina kaikki ministerit. Pääministeri [[Mauno Pekkala]] istui äänestyksen aikana [[Smolna]]ssa odottamassa lopputulosta aikomattakaan lähteä eduskuntaan. Sihteeri [[Toivo Heikkilä]]n muistelmien mukaan Pekkala oli valmis uhraamaan Leinon pelastaakseen muun hallituksen.<ref>Heikkilä 1965, s. 232−233.</ref> Silloisen eduskunnan puhemiehen [[Karl-August Fagerholm]]in mukaan Arvo Salminen ei itse uskonut ehdotuksensa läpimenoon, koska sosialidemokraatit eivät Salmisen käsityksen mukaan olisi halunneet myötävaikuttaa Leinon kaatamiseen, ja niinpä Salminen yllättyikin täysin, kun epäluottamuslause tulikin hyväksytyksi. Äänestys suoritettiin myöhään yöllä, jolloin suuri osa kansanedustajista oli poissa. Myös Fagerholm on myöntänyt, että hänellä olisi puhemiehenä ollut mahdollisuus lykätä äänestys seuraavaanmyöhempään täysistuntoonajankohtaan, jolloin paikalla olisi ollut enemmän kansanedustajia.<ref> K.-A. Fagerholm: ''Puhemiehen ääni'', s. 227. Helsinki: Tammi, 1977. ISBN 951-30-3981-1.</ref>
 
Leino kieltäytyi epäluottamuslauseen saatuaan pyytämästä eroa, joten presidentti Paasikivi erotti hänet valtioneuvoston esittelyssä 22. toukokuuta 1948.<ref name="Martelius168" /> Olle Leinon mukaan SKP:n johto oli painostanut Leinoa viivyttämään eroanomuksen jättämistä.<ref name="Leino268">Leino 1973, s. 268–271.</ref>
41 078

muokkausta