Ero sivun ”Längelmäki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 30:
[[Längelmäen vaakuna]]n suunnitteli [[Ahti Hammar]] ja se vahvistettiin vuonna [[1952]].<ref> Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 165. Otava 1979, Helsinki. </ref>
Längelmäen entisessä [[keskustaajama]]ssa [[Länkipohja]]ssa toimii vuonna 1967 perustettu [[kuorma-auto]]jen perävaunuja ja kuormakoreja valmistava Jyki-Group Oy, joka on alueen huomattavin teollinen työnantaja. Pienimuotoisempaa teollisuutta on paikkakunnalla edustanut [[kovasin|kovasimien]] hionta. Längelmäen perinteinen pääelinkeino on ollut maa- ja metsätalous. Eräslahden kylässä toimii [[Suomen Lähetysseura]]n Päiväkummun kurssikeskus.<ref name="Tarmio"> Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): ''Suomenmaa − Maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos'', osa 5, s.
==Liikenne==
Längelmäen halki kulkeneesta Oriveden ja Jämsän välisestä maantiestä, joka oli osa [[Vanha Laukaantie|Vanhaa Laukaantietä]], tuli vuonna 1938 Tampereen ja Jyväskylän välisen valtatie 9:n osa. Längelmäki pääsi [[linja-auto]]liikenteen piiriin tamperelaisen [[Väinö Paunu]]n avattua Tampereen ja Jyväskylän välisen linjan vuonna [[1929]].<ref> Ossi Säpyskä: ''Pirkanmaan autoliikenteen vaiheet'', s. 178. Tampere: Pirkanmaan Autoalan Veteraanit ry, 1988. </ref>▼
Junaliikenne Längelmäellä alkoi vuonna [[1948]], jolloin Oriveden ja [[Jämsänkoski|Jämsänkosken]] välinen rataosa saatiin valmiiksi Orivedeltä Länkipohjaan saakka. Rautatien ansiosta, ja toisaalta kirkonkylän hankalan sijainnin vuoksi, Länkipohjasta tuli kunnan keskustaajama. Rataosalla sijaitsivat Längelmäen alueella Länkipohjan asema sekä Torkkelin, Talviaisten ja Hallin (alkujaan Eväjärven) seisakkeet. Rautatien merkitys kuitenkin väheni, kun valtatie 9 rakennettiin uudelleen vuosina [[1958]]–[[1962]] ja linja-autoliikenne vilkastui.<ref>Tarmio ym. (toim.), 1973, s. 127.</ref> Henkilöliikenne Oriveden ja Jämsänkosken välillä lopetettiin vuonna [[1969]]. Vaikka rautatiestä muodostui Jämsän ja Jyväskylän välisen rataosan valmistuttua 1970-luvun lopulla oikoreitti Tampereelta Keski-Suomeen, henkilöliikennettä Längelmäen alueella sijainneilla liikennepaikoilla ei aloitettu uudelleen, vaan päin vastoin ne lakkautettiin 1980-luvun aikana. Lähimmät rautatien henkilöliikennepaikat sijaitsevat Orivedellä ja Jämsässä. Torkkelissa, Talviaisissa ja Länkipohjassa on myöhemmin otettu käyttöön junien kohtaamispaikat.<ref> Jussi Iltanen: ''Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat''(2. painos), s. 172 ja 177–178. Helsinki: Karttakeskus, 2010. </ref>▼
==Luonto==
Längelmäki sijaitsee aivan [[Kokemäenjoen vesistö|Kokemäenjoen]] ja [[Kymijoen vesistö]]jen välisellä [[vedenjakaja]]lla. Suurin järvi on [[Längelmävesi]], johon useimmat pienemmät järvet laskevat. Sen sijaan itäisimmät järvet – muun muassa Kuhmoisista Längelmäen puolelle ulottuva [[Isojärvi (Kuhmoinen)|Isojärvi]] – laskevat [[Päijänne|Päijänteeseen]]. Varsinkin entisen kunnan alueen keskiosassa Längelmäveden tienoilla maisemaa luonnehtivat lukuisat niemet, salmet, lahdet ja saaret. Rikkonainen vesistö vaikeutti kuitenkin kunnan liikenneoloja. Esimerkiksi Längelmäen kirkonkylän ja Talviaisten kylän välimatka linnuntienä on vain kolmisen kilometriä, mutta maanteitse liki 20 kilometriä. Längelmäen eteläosassa kasvillisuus on monin paikoin rehevää ja runsaslajista ja metsät ovat osittain [[lehto]]maisia. Pohjoisempana maaston korkeuserot suurenevat ja maisemassa on jo Keski-Suomen tuntua. Korkeimmat kallioiden ja mäkien huiput ulottuvat yli 200 metrin korkeuteen merenpinnasta. Längelmäen korkein maastonkohta on kuitenkin 205 metrin korkeuteen yltävä Sinivuori etelässä entisen Kuhmalahden (nykyisen [[Kangasala]]n) kunnan rajalla.<ref
==Historia==
Eri puolilta Längelmäkeä on saatu talteen hajalöytöinä muutamia [[kivikausi|kivikaudelta]] peräisin olevia esineitä. Esihistoriallisen ajan viimeisten vuosisatojen ajan seutu lienee kuitenkin ollut lähes asumaton. Längelmäen pysyvän asuttamisen on päätelty tapahtuneen [[Satakunta|Satakunnasta]] ja Hämeestä käsin molempien maakuntien eränkävijöiden kilpaillessa Längelmäen erämaista.
Längelmäki muodostettiin Oriveden [[kappeliseurakunta|kappeliseurakunnaksi]] vuonna 1593, ja siitä tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1640. Kuorevesi erosi Längelmäestä vuonna [[1873]].<ref> ''Otavan iso tietosanakirja'', osa 5. Helsinki: Otava, 1963. </ref> Längelmäen ensimmäinen kirkko sijaitsi Solalan kylässä, jossa on vieläkin Kivikirkonmäki. Toinen kirkko rakennettiin Kylänojalle Länkipohjan länsipuolelle ja tänne pystytettiin vanhan kirkon muistokivi vuonna 1959. Nykyinen kirkko valmistui sijaintipaikasta käytyjen sitkeiden kiistojen jälkeen vuonna [[1772]].<ref name="Tarmio"/>
Längelmäveden vesialueella tapahtuneet luonnonmullistukset – [[Kostianvirta|Kostianvirran]] syntyminen [[Pälkäne]]ellä vuonna [[1604]] ja rakenteilla olleen [[Kaivannon kanava]]n sulun rikkoutuminen Kangasalla vuonna [[1830]] – tuntuivat Längelmäellä saakka, kun Längelmäveden pinta laski varsinkin jälkimmäisellä kerralla useita metrejä. Tämän ansiosta längelmäkeläiset maanviljelijät saivat järven rannoilta runsaasti lisää viljelysmaita.<ref> Tarmio ym. (toim.), s. 127. </ref>
Kansalaissodan aikana vuonna 1918 käydyssä [[Länkipohjan taistelu]]ssa kaatuivat [[Lapua]]n suojeluskunnan päällikkö [[Matti Laurila]] ja hänen poikansa komppanianpäällikkö [[Ilmari Laurila]]. Heille pystytettiin muistopatsas vuonna [[1921]], ja Länkipohjan taistelun muistomerkki on vuodelta [[1938]].
▲Längelmäen halki kulkeneesta Oriveden ja Jämsän välisestä maantiestä, joka oli osa [[Vanha Laukaantie|Vanhaa Laukaantietä]], tuli vuonna 1938 Tampereen ja Jyväskylän välisen valtatie 9:n osa. Längelmäki pääsi [[linja-auto]]liikenteen piiriin tamperelaisen [[Väinö Paunu]]n avattua Tampereen ja Jyväskylän välisen linjan vuonna [[1929]].<ref> Ossi Säpyskä: ''Pirkanmaan autoliikenteen vaiheet'', s. 178. Tampere: Pirkanmaan Autoalan Veteraanit ry, 1988. </ref>
Längelmäeltä kaatui [[talvisota|talvi-]] ja [[jatkosota|jatkosodissa]] eniten miehiä suhteessa väkilukuun. Kunnasta lähti sotaan hieman yli 600 miestä, joista joka kolmas kaatui.<ref>Helsingin Sanomat 5.5.2012, Anu Nousiainen, "Tuhannet naimattomat naiset olivat sotien vaiettu uhri", http://www.hs.fi/kotimaa/Tuhannet+naimattomat+naiset+olivat+sotien+vaiettu+uhri/a1305561332804</ref> Längelmäelle asutettiin jatkosodan jälkeen [[Kivennapa|Kivennavan]] siirtoväkeä.<ref> ''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951,'' s. 127. Helsinki: Otava, 1950. </ref>
▲Junaliikenne Längelmäellä alkoi vuonna [[1948]], jolloin Oriveden ja [[Jämsänkoski|Jämsänkosken]] välinen rataosa saatiin valmiiksi Orivedeltä Länkipohjaan saakka. Rautatien ansiosta, ja toisaalta kirkonkylän hankalan sijainnin vuoksi, Länkipohjasta tuli kunnan keskustaajama. Rataosalla sijaitsivat Längelmäen alueella Länkipohjan asema sekä Torkkelin, Talviaisten ja Hallin (alkujaan Eväjärven) seisakkeet. Rautatien merkitys kuitenkin väheni, kun valtatie 9 rakennettiin uudelleen vuosina [[1958]]–[[1962]] ja linja-autoliikenne vilkastui.<ref>Tarmio ym. (toim.), 1973, s. 127.</ref> Henkilöliikenne Oriveden ja Jämsänkosken välillä lopetettiin vuonna [[1969]]. Vaikka rautatiestä muodostui Jämsän ja Jyväskylän välisen rataosan valmistuttua 1970-luvun lopulla oikoreitti Tampereelta Keski-Suomeen, henkilöliikennettä Längelmäen alueella sijainneilla liikennepaikoilla ei aloitettu uudelleen, vaan päin vastoin ne lakkautettiin 1980-luvun aikana. Lähimmät rautatien henkilöliikennepaikat sijaitsevat Orivedellä ja Jämsässä. Torkkelissa, Talviaisissa ja Länkipohjassa on myöhemmin otettu käyttöön junien kohtaamispaikat.<ref> Jussi Iltanen: ''Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat''(2. painos), s. 172 ja 177–178. Helsinki: Karttakeskus, 2010. </ref>
Längelmäellä toimi aikanaan [[UPM|Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n]] omistama [[Haukilahden metsäopisto]]. Längelmäki oli 1960-luvulle saakka yksi [[Häme]]en ja Pirkanmaan alkutuotantovaltaisimmista kunnista, vaikka peltojen osuus maa-alasta oli alle kymmenen prosenttia. Vuoden 1970 [[väestönlaskenta|väestönlaskennan]] mukaan 53 prosenttia Längelmäen asukkaista sai toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta, 19 prosenttia teollisuudesta ja rakennustoiminnasta sekä 28 prosenttia palveluammateista. [[Pellava]]n viljely oli Längelmäellä aikoinaan varsin huomattavaa, mistä muistuttavat Längelmäen kunnanvaakunan kolme sinistä kukkaa.<ref> Tarmio ym. (toim.), 1973, s. 125–126. </ref>
| |||