Ero sivun ”Verenpaine” versioiden välillä

Lyhyellä aikavälillä (sekunteja ja minuutteja) verenpaineen säätely tapahtuu pääasiallisesti neuraalisten refleksikaarien avulla. [[aortta|Aortankaaressa]] ja [[yhteinen_päänvaltimo|kaulavaltimoissa]] on paineherkkiä [[baroreseptori|baroreseptoreja]]. Nämä välittävät tiedon valtimoveren keskipaineen muutoksista [[ydinjatke|ydinjatkeessa]] sijaitsevaan kardiovaskulaariseen säätelykeskukseen, joka säätelee verenpainetta [[autonominen hermosto|autonomisen hermoston]] välityksellä. Valtimopaineen noustessa refleksikaari saa aikaan vasodilataation ja sydämen sykkeen hidastumisen, jotka laskevat verenpainetta. Valtimopaineen lasku puolestaan saa aikaan vasokonstriktion ja sydämen sykkeen nousun.<ref name="boron554">{{Kirjaviite | Nimeke = Medical Physiology| Julkaisija = Elsevier Saunders | Vuosi =| Tekijä = Boron, Boulpaep | Suomentaja =| Luku = | Sivu = | Sivut = 554-566| Selite = 2. painos| Julkaisupaikka = | Tunniste = | Isbn = 978-1-4377-1753-2| www = | www-teksti = |tiedostomuoto =| Viitattu = | Kieli = }}</ref>

Painemuutoksiin perustuvan säätelyn lisäksi veren koostumukselle herkät [[kemoreseptori]]t osallistuvat verenpaineen neuraaliseen säätelyyn. Näistä tärkeimmät sijaitsevat aortankaaressa ja kaulavaltimoissa, sekä myös sentraalisesti ydinjatkeessa. Kemoreseptorit aistivat havaitsevat veren pH:n sekä hapen ja hiilidioksidin [[osapaine]]en muutoksia. Happiosapaineen laskiessa ne aikaansaavat hengitystiheyden ja sydämen sykkeen nousun.<ref name="boronboron554"/>

Pidemmällä aikavälillä keho säätelee verenpainetta humoraalisten mekanismien avulla. Näihin kuuluu sekä veren kokonaisvoluumiin vaikuttavia järjestelmiä, että verisuonten tonukseen vaikuttavia aineita.<ref name="boron574">Boron, Boulpaep, s. 574-576</ref>