Ero sivun ”Abraham Achrenius” versioiden välillä

[[Kuva:Abraham Achrenius.JPG|thumb|right|Abraham Achreniuksen muistomerkki Somerniemen kirkon luona.]]

 

Achreniuksen isä oli Someron pitäjänapulainen Simon Achrenius, jonka kahdeksasta lapsesta Abraham oli yksi. Hän sai jo kotona uskonnollisen kasvatuksen. <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.rukoilevaisuus.com/akrenius.php| Nimeke = Abraham Achrenius (rukoilevaisen herätysliikkeen hengellinen isä) | Tekijä = Sinkko, Ilpo| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Länsi-Suomen

Rukoilevaisten Yhdistys ry| Viitattu = 5.9.2011| Kieli = }}</ref>Opiskeluaikana hän kuuli varoituksia sen ajan herätysliikkeestä [[pietismi]]stä. Ollessaan kotiopettajana Ahvenaisten kartanossa hän tutustui pietismiin kartanon isännän Gustaf Creutzin kautta ja joutui kovaan synninhätään. Achreniuksesta tuli itsestään pietisti. Tultuaan papiksi [[1730]] Achrenius toimi ensin pitäjänapulaisena [[Pietarsaari|Pietarsaaressa]], vuodesta [[1733]] Pohjanmaan rykmentin saarnaajana ja vuodesta [[1736]] kappalaisena [[Ähtävä]]llä, missä tutustui kirkosta eroon pyrkivään yltiöpietismiin eli separatismiin. Saarnatessaan kirkossa helluntaina [[1740]], hän oli joutunut hurmoksiin ja selittänyt olevansa "ajan merkki tuhatvuotisen valtakunnan ja lopullisen tuomion tulosta". Tästä syystä hän luopui papinvirastaan lahkolaisherännäisyyden vaikutuksesta. Tämän johdosta hän joutui [[Turku|Turun]] [[tuomiokapituli]]n kuultavaksi. Kuulusteluissa hän perui kaikkein jyrkimmät puheensa, mutta esiintyi siltikin uskonnollisen suvaitsevuuden puolestapuhujana. Achrenius muutti Ruotsiin separatistiliikkeen yhteisöön mutta pettyi liikkeeseen.

 

 

Achreniuksen virret, erityisesti ''[[Siionin virret|Zionin Juhla-Wirret (1769)]]'', ja hartauskirjat ovat herätysliikkeissä käytössä edelleen. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa virret 103, 153, 265 ja 390 ovat hänen kirjoittamiaan.