Ero sivun ”Jussi Parviainen” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
koulutus määriteltiin seikkaperäisemmin
lyhyempi ilmaus
Merkkaukset:  virheellinen wikikoodi  Visuaalinen muokkaus
Rivi 6:
Teatterikorkeakoulun "suuren murroksen" aikana Parviainen toimi Dramaturgian lehtorina 1983-86 "Turkan-Parviaisen kautena", jolloin hänen assistenttinaan toimi tunnettu suomalainen sanoittaja ja kirjailija [[Jukka Virtanen]] sekä hänen oppilainaan olivat mm. [[Timo Harakka]], [[Esa Kirkkopelto]], [[Riikka Ala-Harja]], [[Laura Ruohonen]] [[Antti Hietala]] , [[Atro Kahiluoto]] , [[Jari Halonen]], [[Erik Söderblom]], [[Juha Hemánus]], ja lopussa teatterikoulun NOD-laitosten johtajana sekä näyttelijätyönlaitoksen professorina soveltaen omaa pedagogiikkaa, jossa leimallista oli psykofyysinen painotus ja esitysten valmistamiseen suuntautunut kokonaisvaltainen teatteripedagogia. Tämä sisälsi dramaturgian ja kirjoittamisen opettamisen sekä esitysten valmistamisen myös näyttelijäopiskelijoille. Parviaisen opintoryhmään kuului yli puolet näyttelijä-, dramaturgia- ja ohjaajatyön oppilaista. Psykofyysinen painotus tuli suomalaiseen teatteriin Jumalan rakastaja -näytelmän sisällöstä ja näyttämöllepanosta. Parviainen korosti näyttämökielessä olevan toiminnan kuvausta, kuten verbien painottamista, ja tunnemuistin kehittämistä näyttelijän työkaluna. Oleellista oli näyttelijän kyky nähdä esittämänsä asia näkynä, jota tämä kuvasi mahdollisimman autenttisesti. Parviaisen metodin pääsisältönä oli näyttelijäapparaatin kehittäminen malliksi pitkälle harjoitetusta ihmisestä, joka kykenisi kommunikoimaan itse kirjoittamansa arvokkaamman ja merkityksellisemmän todellisuuden sekä luomaan näin uutta todellisuutta ja synnyttämään olemassaoloa, joka olisi arvokkaampaa kuin siihen asti eletty elämä.  
 
Parviaisen pedagoginen metodologia perustui [[:en:Konstantin_Stanislavsky|Konstantin Stanislavski]]<nowiki/>n, [[:en:Michael_Chekhov|Mihail Tsehovin]] ja [[:en:Tadashi_Suzuki|Tadashi Suzukin]] käytäntöihin sekä erityisesti [[Aristoteles|Aristoteleen]] draamakäsitykseen yhteisluentana Runousoppi, Nikomakhoksen etiikka ja Metafysiikka. 
 
Parviainen oli koulun johtajana erityisen runsaasti mediassa esillä koulun murroksesta. Teatterikorkeakoulun opiskelijoiden järjestämän Oulun tapauksen jälkeen Parviainen piti teatterikorkeakoulua vt. rehtori Marian Möllerin kanssa toimintakelpoisena ja opetustoimintaa mahdollisena virkavallan uhatessa sulkea teatterikorkeakoulun ovet. Parviaisen jouduttua jättämään koulun, hänen opetusryhmänsä ryhtyi lakkoon pedagogiaksi kelpaavan opetuksen loputtua. Opintoryhmään kuului mm. [[Irina Krohn]], [[Leea Klemola]] , [[Santeri Kinnunen]], [[Samuli Edelmann]], [[Jarkko Mikkola|Jarkko Mikkola.,]] [[Outi Alanen|Outi Alanen.]] ja [[Tiina Brännare|Tiina Brännäre]]. Leea Klemola kertoo Helsingin Sanomissa 50-vuotishaastattelussa, että "kun Parviaista alettiin savustaa ulos koulusta, suurin osa oppilaista linnoittautui koulun voimistelusaliin". Klemola ilmoittaa haastattelussa, ettei hän pidä puolustuspuhetta erotetulle Parviaiselle, mutta "kertoo saaneensa tuolloin todellista taideopetusta".<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://www.hs.fi/ihmiset/a1439521975457|nimeke = Näyttelijä-ohjaaja Leea Klemola ei viihdy Helsingin trendikahviloissa: "Tuntisin itseni turistiksi"|julkaisu = 15.8.2015|julkaisija = Helsingin Sanomat|viitattu = 25.12.2015|tekijä = |ajankohta = }}</ref>  
 
== Ura (omia tuotantoja) ==