Ero sivun ”Emil Jellinek” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 12:
Vuonna 1874 hän sai kutsun ilmoittautua asepalvelukseen Wienissä, mutta hänen onnistui välttää armeijakomennus. Hän palasi diplomaatin työhönsä, nyt Itävalta-Unkarin varakonsulina [[Algeria]]n [[Oran]]issa. Samaan aikaan hän aloitti tulevan appensa kanssa algerialaisen tupakan kaupan Eurooppaan. Jellinek työskenteli lisäksi ranskalaisen vakuutusyhtiön palveluksessa ja solmi tässä toimessaan suhteita yhteiskunnan yläluokkaan kuuluviin asiakkaisiinsa. Vuonna 1881, 28-vuotiaana, hän matkusti Wieniin, perustamaan sinne vakuutusyhtiön haarakonttorin. Palattuaan Oraniin hän avioitui Rachelin kanssa ja heidän ensimmäiset poikansa, Adolph ja Fernand syntyivät.<ref>[https://www.mercedes-benz.com/en/mercedes-benz/classic/history/emil-jellinek/ mercedes-benz.com - Emil Jellinek and his daughter Mercedes, The time in Europe and North Africa]</ref>
Vuonna 1884, Jellinek siirtyi täysipäiväisesti vakuutusyhtiön palvelukseen ja perhe muutti Itävaltaan, Wienin lähellä sijaitsevaan [[Baden bei Wien|Badenin]] kaupunkiin. Syyskuussa 1889 syntyi hänen tyttärensä, Adrienne Manuela Ramona Jellinek, lempinimeltään ''Mercédès''.<ref>[http://www.nytimes.com/2001/10/19/automobiles/her-name-still-rings-a-bell.html nytimes.com - Her Name Still Rings A Bell]</ref> Nimi juontaa espnjan kielestä ja tarkoittaa vapaasti suomennettuna Jumalan armoa. Emilin vaimo Rachel kuoli 4 vuotta tyttärensä syntymän jälkeen, mutta Jellinek pysyi uskossa että hänen vaurautensa ja menestyksensä oli Jumalalta lähtöisin. Siksi hän alkoi viljellä nimeä "Mercedes" lähes kaikissa omaisuuteensa liittyvissä asioissa.
Jellinekin liiketoimet vakuutusalalla ja osakemarkkinoilla sujuivat menestyksekkäästi ja perhe alkoi viettää talvikaudet [[Nizza]]ssa, [[Ranskan Riviera]]lla. Täällä Jellinek solmi suhteita kansainvälisiin liikemiehiin ja aristokraatteihin.
Rivi 43:
Vuonna 1899 Jellinek ilmoitti autonsa kaikkiin tapahtumiin. Tuohon aikaan yläluokan tapana oli käyttää erilaisia salanimiä. Jellinek antoi kisatiimilleen nimen ''Mercedes'' ja tämä kirjoitettiin myös näkyvästi autojen koriin. Jellinekin toinen henkilöllisyys olikin tästä lähtien ''Monsieur Mercedes'', jolla nimellä hänet alueella tunnettiin.<ref name="myautoworld.com - Emil Jellinek (1853-1918)"/>
Daimler-Phönix oli nopea ja voimakas, saavuttaen suurimmillaan 35 km/h nopeuden. Tämä ei kuitenkaan Jellinekille vielä riittänyt, sillä autolla ei kyetty voittamaan ''sekä'' nopeus- ''että'' mäkikilpailua.
== Mercedes 35 PS (1900) ==
[[Tiedosto:Mercedes 35hp 01.jpg|thumb|Mercedes 35 PS]]
Vuonna 1899 DMG pestasi ryhmän, johon kuuluivat insinöörit Wilhelm Bauer, Wilhelm Werner ja Hermann Braun, tutkimaan mahdollisuuksia käyttää Phönix-moottoria autourheilussa. Yhtiö oli tullut johtopäätökseen, että paras tapa hankkia tuotteille julkisuutta ovat autokilpailut.
Maaliskuun 30. päivänä vuonna 1900 Wilhelm Bauer päätti osallistua ''Nizza - La Turbie'' [[Mäkikilpailu|mäkikilpailuun]], mutta väistäessään tungeksivaa yleisöä, törmäsi kallioon kohtalokkain seurauksin. Tämän seurauksena DMG päätti vetäytyä autourheilusta.
Tästä huolimatta Jellinek ehdotti huhtikuussa 1900 DMG:lle sopimusta, jonka perusteella hän maksaisi yhtiölle huomattavan rahasumman, jos Wilhelm Maybach suunnittelisi hänelle kumouksentekevän kilpavaunun. Sopimusehdotuksen mukaan auton nimeksi tulisi antaa ''Mercedes'' ja niitä tulisi olla valmistettuina 36 kappaletta ennen lokakuun 15. päivää. Sopimus sisälsi myös tilauksen 36:sta vakiomallisesta, 8 hevosvoiman DMG:n autosta. Jellinekistä tuli myös ''DMG'':n hallituksen jäsen ja hän sai uuden ''Mercedes''-merkin edustuksen yksinoikeudet Ranskassa, Itävalta-Unkarissa, Belgiassa ja Yhdysvalloissa. Jellinekillä oli ollut Ranskassa laillisuusongelmia Daimler-nimen käytön kanssa, koska Panhard & Levassor omisti Daimlerin lisenssit siellä. Nimi Mercedes poistaisi kaikki nämä ongelmat kertaheitolla.
Jellinek asetti uudelle autolle tiukat vaatimukset saatesanoin: "En halua tämänpäivän enkä huomisenkaan autoa, vaan ylihuomisen".<ref name="myautoworld.com - Emil Jellinek (1853-1918)"/> Hän suunnitteli itse monia yksityiskohtaisia ratkaisuja, jotka poistaisivat ilmenneet ongelmat. Uuden auton tulisi kyetä turvallisesti surempiin nopeuksiin ja siksi sen vaatimuksena tulisi olla: Pitkä [[Akseliväli|akseliväli]] ja leveä raideväli takaamassa vakaan ajokäytöksen, moottori sijoitettuna parempaan paikkaan, painopisteen tuominen alemmas ja ''[[Robert Bosch GmbH|Boschin]]'' sähköinen [[Sytytysjärjestelmä|sytytysjärjestelmä]], aiemman kuumaputkisytytksen sijaan.
Mallin nimeksi tulisi virallisesti ''Daimler-Mercedes'', jonka DMG:n johtokunta hyväksyi, poistaisihan tämä nimi Daimlerin nimen käytöstä Ranskassa syntyneet ongelmat.
Seuraavien kuukausien ajan Jellinek seurasi tiiviisti uuden auton kehitystä, aluksi sähkeiden välityksellä ja myöhemmin paikanpäällä Stuttgartissa. Hän suoritti ensimmäisen auton toimituksen Nizzan rautatieasemalla, joulukuun 22. päivänä vuonna 1900.
Vuonna 1901 malli hämmästytti autoilevaa maailmaa. Jellinek voitti kevyesti Nizzan vauhtiviikon osakilpailut ja saavutti autollaan 60 km/h huippunopeuden.<ref>[http://www.history.com/this-day-in-history/emil-jellinek-mercedes-born history.com - Emil Jellinek-Mercedes born]</ref> [[Automobile Club de France]]n silloinen johtaja Paul Meyan totesi: ''" Olemme saapuneet Mecedes-aikakaudelle"''. Lause, joka levisi lehdistön välityksellä ympäri maailmana.<ref name="myautoworld.com - Emil Jellinek (1853-1918)"/>
Uuden Mercedeksen saavuttamat ennätykset hämmästyttivät autoilevaa maailmaa. DMG:n myyntilukemat ampaisivat ylös, saaden yhtiön tehtaat toimimaan täydellä kapasiteetilla ja valaen täten perustan sen tulevaisuudelle autoja valmistavana yhtiönä. Yhtiön työvoiman määrä kasvoi vuoden 1900 340:sta työntekijästä vuoden 1904 2200:een. Kesäkuun 23. päivänä vuonna 1902 yhtiö päätti ottaa nimen ''Mercedes'' käyttöön tuotemerkkinä kaikessa autonvalmistuksessaan ja rekisteröi sen virallisesti syyskuun 26. päivänä 1902.
== Elämä Mercedesin menestyksen jälkeen (1900 – 1914) ==
[[Tiedosto:Wimbit-Jellinek-ClassicPic.jpg|right|250px]]
Heinäkuussa 1903 50-vuotias Emil Jellinek muutti nimensä muotoon ''Jellinek-Mercedes''. Hän kommentoi asiaa näin: "Tämä on luultavasti ensimmäinen kerta, kun isä ottaa itselleen tyttärensä nimen". Siitä lähtien hän teki nimikirjoituksensa muodossa ''E.J. Mercédès''.
Jellinek ja hänen autoihin intohimoisesti suhtautuneet yhteistyökumppaninsa toimittivat ''DMG-Mercedes'' -malleja maailmanlaajuisesti, tienaten näin miljoonia DMG:lle. Esimerkiksi vuonna 1909 he myivät kuusisataa autoa. Hän toimitti autoja Nizzan Automobiiliklubin kaikille 150 jäsenelle sekä tuki kisatiimejä ympäri Euroopan. Hänen elämänsä oli liike-elämän kyllästämää ja hän vietti paljon aikaa poissa kotoa. Yhteydenpito kotiin oli lähinnä sähkeiden varassa.
1900-luvun edetessä hänen intohimonsa ''Mercedesiin'' alkoi hiipua. Hän väsyi aristokraattisten asiakkaidensa jatkuviin erikoistoiveisiin ja hän menetti luottamuksensa DMG:n tekniseen osastoon, josta hän käytti nimitystä "nuo aasit". Jellinek valmistutti Nizzan ''Villa Mercedeksen'' välittömään läheisyyteen oman huoltopisteen autoille. Hänen suosikkisuunnittelijansa Wilhelm Maybach irtisanoutui DMG:n palveluksesta vuonna 1907. Myös Jellinek itse ajautui DMG:n johdon kanssa niin vakaviin erimielisyyksiin, että hän irtisanoi vuonna 1908 kaikki sopimuksensa DMG:n kanssa.
Jelinekin diplomaatin ura jatkui ja hän toimi Itävalta-Unkarin pääkonsulina Nizzassa, hetken Meksikossa ja sitten Monacossa. Ollessan sijoitettuna Monacoon vuonna 1909, hän luopui kaikista jäljellä olleista kaupallisista toimistaan, mutta hankki omistukseensa joitain alueella sijainneista kasinoista.
== Ensimmäinen maailmansota ja viimeiset vuodet (1914 – 1918) ==
Juuri ennen sodan puhkeamista vuonna 1914, Jellinek sai syytteen Itävallassa veronkierrosta, joka koski hänen omaisuuttaan Ranskassa. Perhe oli muuttanut tuolloin Itävallan [[Semmering]]iin. Ollessaan kylpylähoidossa Baijerin [[Bad Kissingen]]issa, hän luovutti sukulaisilleen perheen alkuperäisen Badenin asunnon.
Kun Itävalta-Unkari, heinäkuun 28. päivänä vuonna 1914, julisti sodan Serbialle, Jellinek ja hänen perheensä lopettivat ranskan puhumisen talonsa ulkopuolella. Myöhemmin samana vuonna perhe muutti [[Etelä-Tiroli]]n [[Meran]]in kaupunkiin, joka tuolloin kuului Ranskan alaisuuteen. Siellä Jellinek joutyi epäillyksi vakoilusta saksalaisten hyväksi sekä sabotöörien piilottelusta Välimerellä olleilla huvijahdeillaan. Samanaikaisesti itävaltalaiset epäilivät hänen vaimoaan Anaisea vakoilusta ranskalaisten hyväksi.
Näissä sekavissa olosuhteissa he pakenivat vuonna 1917 puolueettoman Sveitsin Geneveen, jossa Emil Jellinek joutui myös hetkellisesti vangituksi. Jellinek vietti elämänsä loppuajan Genevessä, jossa hän kuoli tammikuun 21. päivänä vuonna 1918, 64 vuoden ikäisenä. Kaikki hänen Ranskassa ollut omaisuutensa takavarikoitiin. Vuonna 1982 hänen jäännöksensä siirrettiin Nizzan katoliselle hautausmaalle, hänen ensimmäisen vaimonsa Rachelin läheisyyteen.
== Jellinekin omaisuus ==
Mercedeksen maailmanlaajuisen menestyksen myötä, vuonna 1900, Jellinekin mainittavimpiin omistuksiin kuuluivat mm:
*Mercedes-näyttelyhuone Pariisin [[Avenue des Champs-Élysées]]'llä.
*''Royal-'' ja ''Scribe-''hotellit Nizzassa sekä ''Astoria'' Pariisissa.
*''Villa Mercedes'' Nizzassa, ''Promenade des Anglais'' nro 57.
*''Villa Mercedes II'' Nizzassa. ''Promenade des Anglais'' nro 54. Hankintavuosi 1902.
* ''Villa Jellinek-Mercedes'', ''Wienerstrasse'' 39-45, Badenissa, alkuperäisen Badenin asunnon naapurissa. Jellinek osti tontin vuonna 1891 ja rakennutti siihen huoneiston. Rakennusta laajennettiin roimasti vuonna 1909, kunnes siihen kuului 50 huonetta, 8 kylpyhuonetta ja 23 toilettia. Vuonna 1945 venäläinen valloitusarmeija tuhosi talon niin täydellisesti, että jotakuinkin ehjäksi jäi vain kaksi huonetta ja autotalli. Sittemmin tontti jaettiin ja paikalle sijoittui huoltoasema sekä purkamatta jäänyt pieni rakennus vuodeltaa 1900.
*''Chauteau Robert'', suunnattoman kokoinen rakennus [[Toulon]]in ja Nizzan välimailla. Rakennuksen oli tarkoitus olla Jellinekin yksityinen residenssi, mutta hän vietti suurimman osan vapaa-ajastaan Nizzan Villa Mercedeksessä.
== Lähteet ==
| |||