Ero sivun ”Ranskan taide” versioiden välillä

'''Ranskan taide''', sekä kuvataide että arkkitehtuuri on ollut eri aikoina länsimaisen taiteen keskiössä.

{{TOCvasen}}

Kreikkalaiset perustivat [[600-luku eaa|600-luvulla ennen ajanlaskun alkua]] Välimeren rannalle Ranskaan siirtokunnan, joka kehittyi [[Marseille]]n kaupungiksi. Ranskassa ei kuitenkaan ole jäljellä merkkiäkään kreikkalaisesta kulttuurista.

Kun roomalaiset valloittivat [[Gallia]]n [[Rooman valtakunta|valtakuntansa]] alaisuuteen [[57 eaa|57]]-[[52 eaa]], se oli kehittymätön maa, joka omaksui nopeasti [[Rooman valtakunta#Kulttuuri|roomalaisen]] taiteen ja muovautui nopeasti valloittajan ihanteiden mukaisesti. Monet roomalaisen [[arkkitehtuuri]]n parhaiten säilyneistä muistomerkeistä sijaitsevat [[Provence]]ssa, Etelä-Ranskassa:

[[Reliefi]]t Orangen voitonkaaressa ovat esimerkki gallialais-roomalaisesta taiteesta, jossa kelttiläiset kiemurtelevat koristeet ja klassinen rakenne sijaitsevat samassa teoksessa varsinaisesti kohtaamatta.

[[Kuva:01 01B 504 4TroyesMS504PastoralCare.jpg|thumb|200 px|[[Unsiaali]]kirjoitusta noin vuodelta [[600]]. Sanavälejä ei ole merkitty. Ainoana koristeluna koristeelliset alkukirjaimet punaisella, vihreällä ja keltaisella. Regulae, Bibliotheque Municipale, [[Troyes]]]]

[[Kaarle Suuri]] loi läntisen Euroopan ensimmäisen suuren valtion noin [[800]]. Hän koki olevansa [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnan]] perillinen ja antoi kruunata itsensä kuninkaaksi [[Rooma]]ssa vuonna [[800]].

Hänen pyrkimystään koota ympärilleen oppineita ja kohottaa Euroopan yleistä kulttuuritasoa voidaan pitää Euroopan ensimmäisenä [[renessanssi]]na. Juuri tämän niin kutsutun ”[[Karolinginen renessanssi|karonlingisen renessanssin]]” ansiosta on olemassa kopioita [[Vitruvius]]ksen teoksesta ''De architectura libri decem''. Monet hänen rakennuttamistaan palatseista ja luostareista tuli tärkeitä perustuksia renessanssille, joka pian alkaisi.

Ranskalaisella maaperällä sijaitsee vuodelta [[806]] peräisin oleva [[Orléans]]in Teodulfin yksityinen palatsikappeli [[Germigny-des-Prés]]'ssä, joka on säilynyt [[1800-luku|1800-luvulla]] jälleenrakennetussa muodossa. Se muodostuu neljän [[pylväs|pylvään]] varassa lepäävästä [[kupoli]]sta ja siihen kuului [[apsis]] sekä suuri [[torni]].

Frankkien valtakunta jaettiin vuonna [[843]]. Varsinaisen Ranskan voidaan sanoa syntyneen [[Kaarle Kaljupää]]:n valtakunnasta, joka sijaitsi nykyisen Ranskan länsiosassa. Erityisesti [[viikingit|viikinkien]] muodostama uhka sai kuitenkin aikaan, ettei vakiintuneita oloja voitu saavuttaa seuraavien 150 vuoden aikana, jolloin [[feodalismi]] esti kaikki edistyspyrkimykset. Tätä aikaa kutsutaan ”pimeäksi ajaksi”, eikä sen taiteesta ole paljon sanottavaa.

Romaaniset kirkot merkitsivät kirkkojen kapasiteetin merkittävää kasvua. Tilaa tarvittiin, sillä [[Santiago de Compostela]]an johtavat [[pyhiinvaeltaja|pyhiinvaellusreitit]] kulkivat halki läntisen Ranskan. Pyhiinvaellukset alkoivat katolisen uskon keskuspaikoista, kuten [[Chartres]], [[Pariisi]], [[Vézelay]] ja [[Arles]]. Näiden ja pyhiinvaelluksen espanjalaisen kohteen välille pystytettiin kirkkoja, joiden tilat riittivät reitin kulkijoiden vastaanottamiseen. Uusilla kirkoilla oli monia yhteisiä piirteitä. Tästä seurasi, että niiden uudet rakenneratkaisut ja taiteelliset pyrkimykset levisivät nopeasti halki maan.

[[Normandia]]ssa pystytettiin [[1050-luku|1050-luvulla]] useita kolmilaivaisia kirkkoja, joissa oli monia niistä romaanisen arkkitehtuurin piirteitä, joista tulisi tyylin tuntomerkkejä. Aikaisemmin käytetyt paksut muurit korvattiin keskilaivalla, joka varustettiin klestoriumilla eli ikkunakerroksella ja [[arkadi|kaarikäytävillä]]. Tämä loi sisätilaan pystysuoria linjoja ja päästi kirkkohuoneeseen valoa. Toinen uutuus oli läntinen kahdella tornilla varustettu [[fasadi]]. <!--- Pitkissä tiloissa käytettiin myös PAINONSIIRTOA/sivusysäyksen siirtoa puolipylväiden avulla, jotka vaihtuivat ?ruoteiksi? ja ulottuivat aina kattoon asti tullakseen vapautetuiksi ensimmäisen kerroksen holvikäytävän vapaasti seisovien pilareiden avulla. ---------> Pitkiä tiloja ja niiden holveja tuettiin eri korkeuksilta joko vapaasti seisovien [[pylväs|pylväiden]], [[pilasteri|pilastereiden]], holvikantojen ja ruoteiden järjestelmillä.

Tulokseksi tuli rakenne, jossa yhtä keskilaivan jänneväliä vastasi kaksi sivulaivaa. Tämä, lukuisat ikkunat ja niiden yläpuolella olevat lehterit osoittavat kohti [[gotiikka|gotiikan]] läpinäkyvyyttä.

Nykypäivien [[Poitiers]]’n lähellä sijainneessa Poitoussa luotiin toisenlainen kirkkotila. Keskilaiva kruunattiin [[Holvi#Tynnyri-_ja_luostariholvit|tynnyriholvi]]lla ja sivulaivat [[Holvi#Ristiholvit_ja_t.C3.A4htiholvit|ristiholvi]]lla. Vaikutelma korosti vaakasuoria linjoja. Länsijulkisivun sijaan tornilla korostettiin rakennuksen keskikohtaa. Länsipuoli koristettiin runsain veistoksin, jotka sijoitettiin holvisyvennyksiin. Tämä jälkimmäinen muodostui gotiikan tunnusmerkiksi.

* Saint-Front [[Périgueux]]’ssä, [[1120]] jälkeen.

[[File:Saint-Savin nef.jpg|200 px|thumb|left|Romaanista tyyliä edustavan luostarikirkon keskilaivan holvi on koristettu vain muutamalla maavärillä tehdyin maalauksin. ''Abbaye de Saint-Savin-sur-Gartempe'', [[Vienne]].]]

Kuten kirkkojen seinät, kaikki romaanisen kauden patsaat olivat maalattuja, mutta väriloistosta on nykyisin jäljellä vain vähäpätöisiä palasia. Poikkeuksen muodostaa [[Vienne]]n departementissa sijaitsevaa Saint-Savin-sur-Gartempen luostarikirkkoa ''(Abbaye de Saint-Savin-sur-Gartempe)'', jota pidetään romaanisen arkkitehtuurin kypsimmän kauden tuotteena. Sen hyvin säilyneitä [[fresko]]ja [[Holvi#Tynnyriholvi|tynnyriholvin]] laella, [[asehuone]]essa ja [[Kuori (arkkitehtuuri)|kuori]]ssa on kutsuttu romaanisen taiteen vastineeksi [[Renessanssin taide|renessanssimaalauksille]] [[Sikstiiniläiskappeli]]ssa. Niissä ei ole yritystä tilavaikutelman luomiseen vai luonnonmukaisuuteen, vaan niissä on esitetty vain muutamaa [[Väriaine|maaväri]]ä käyttäen eeppisiä kohtauksia niin, että ne näyttävät tosilta todellisuuden tuolla puolen.

[[File:Moissac Abbaye portail sud.jpg|thumb|200px||Luostarikirkon eteläinen sisäänkäynti on koristettu erityisen eloisilla korkokuvilla, ''Saint Pierre'', [[Moissac]].]]

[[Vézelay]]ssa sijaitseva [[Vézelayn apottiluostari|''Sainte-Marie-Madeleine'']] luostarikirkon [[tympanon]] on yksi romaanisen taiteen mestariteoksista. Siinä hahmot on vapautettu taustasta ja ne muodostavat mielikuvituksellisen ja elämää täynnä olevan ihmisjoukon ilman, että rikkoisivat arkkitehtonisia kehyksiään.

[[Provence]]ssa tehtiin veistoksia, jotka poikkesivat muiden tyylistä kookkaine klassistisine hahmoinen. Luultavimmin monet seudulla säilyneet roomalaiset muistomerkit inspiroivat veistäjiä [[1100-luku|1100-luvun]] puolivälissä teoksiin, joita on muun muassa [[Arles]]issa sijaitsevissa kirkoissa ''Saint-Gilles-du-Gard'' ja ''Saint-Trophîme''.

[[1100-luku|1100-luvun]] ensimmäisellä puoliskolla valta keskittyi Ranskassa [[île-de-France]]n seudulle, jossa kuningas [[Ludvig IX (Ranska)|Ludvig Pyhä]] ja hänen kanslerinsa [[apotti Suger]] toimivat. Heidän hyvin dokumentoitu toiveensa oli korvata [[feodalismi|feodaalinen yhteiskunta]] valistuneemmilla tavoilla. Se johti [[Pariisin yliopisto]]n suosimiseen ja samalla vahvistui Ranskan asema yhtenäisenä ja johtavana eurooppalaisena kansakuntana.

[[Skolastiikka|Skolastikot]] [[Albertus Magnus]] ja [[Tuomas Akvinolainen]] opettivat [[Pariisi]]ssa ja seuraavan vuosisadan ajan vallitsi uudelleenarviointi [[Aristoteles|Aristoteleen]] hengessä, jota he opettivat. [[Luonto]]a ei pidetty enää likaisena, vaan tiedon tärkeimpänä lähteenä. [[Uskonto]] säilyi tärkeimpänä syynä luoda [[taide]]tta ja kirkko oli edelleenkin tärkein taiteen tilaaja. Luonto tulkittiin kuitenkin nyt [[Jumala]]n luomistyön [[symboli]]sena esityksenä ja luonnon tutkiminen joutui uudelleen keskipisteeseen.

Aina [[Satavuotinen sota|satavuotiseen sotaan]] asti Ranska oli [[äly]]llisen, [[tekniikka|teknisen]] ja [[taide|taiteellisen]] kehityksen keskus. Sodan vuoksi taiteen johtoasema joutui Ranskan ulkopuolelle. Myöhäisgotiikka onkin suuressa määrin [[saksa]]laista, [[englanti]]laista ja [[espanja]]laista taidetta.

Taiteen suhteen tämä merkitsi, että suurisuuntaisten katedraalien työmaille pysytetyt kojut vetivät puoleensa arkkitehteja ja muita taiteilijoita, jotka työskentelivät saman työnjohdon alla. Kun eri katedraalien työmaiden välillä vaihdettiin ajatuksia, taiteellisista ja rakenteellisista pyrkimyksistä tuli yhteisiä kaikkialla Rankassa. Taide ei ollut olemassa itseään varten, vaan se oli pikemminkin kirkon palveluksessa. Gotiikkaa voidaan yhtä hyvin kuvata visuaalisten elementtien kautta kuin ymmärtää se pyrkimyksenä päästää valoa Jumalan huoneeseen. Kaikki gottilastengoottilasten rakennusten rakenteisiin liittyvät elementit olivat olemassa ennen kuin Apottiapotti Suger antoi vuonna [[1144]] pystyttää [[Saint-Denisin basilika|Saint-Denis’n luostarikirkkoon]] kuoria kiertävän ambulatoriumin, mutta gotiikan luonne löytyi vasta hänen pyrkimyksestään antaa kirkon täyttyä maalattujen lasien kautta virtaavasta valosta.

Noin vuonna[[1200]] löytyi ensimmäisen kerran täysgotiikalle ominainen tasapaino yksityiskohtien ja kokonaisuuden välille. '''[[Chartresin katedraali|Chartres'in katedraali]]ssa''' yläkerros korvattiin [[trifolium]]illa ja kaarista tehtiin korkeampia samalla kun [[klerestorium]]ista tuli selvästi aikaisempaa kookkaampi. Tämän seurauksena keskilaivan yläosa tulvi nyt valoa ja väriä. Kaikkea sitoivat yhteen holvituet ja ruoteet, jotka muodostivat järjestelmällisen kokonaisuuden lattiasta lakikiviin ja muodosti tukipilarien kanssa kevyen vaikutelman. [[Kuori (arkkitehtuuri)|Kuori]]sta tehtiin melkein yhtä suuri kuin keskilaivasta ja se ympäröitiin ambulatoriumilla, joka päästi tilaan vielä enemmän valoa.

[[File:Sainte chapelle superior.jpg|thumb|left|200 px|[[Sainte-Chapelle]] -kappelin kuori on rakenteiltaan hyvin kevyt.]]

'''[[Notre-Damen katedraali (Reims)|Reimsin katedraali]]''' rakennettiin vielä valoisammaksi niin, että yläkerros tehtiin lähes pelkästään suurista koristeikkunoista ja [[ruusuikkuna]]t tehtiin hyvin suuriksi. Yhtenäinen järjestelmä sitoo Reimsissä kuoria ja poikkilaivaa ja sisäänkäyntisyvennysten <!---portaalien---> mitat on suhteutettu keskilaivan sisätilaan.

Vuonna [[1220]] aloitetussa '''[[Notre-Damen katedraali (Amiens)|Amiensin katedraalissa]]''' saavutettiin gotiikan kauden suurimmat mitat: sisäpuolelta mitattu kattokorkeus on 42 metriä, eikä keskilaivan seiniä voida oikeastaan enää kutsua seiniksi, sillä kaaret vievät enemmän kuin puolet korkeudesta ja kuori muodostuu hienostuneesta järjestelmästä, jossa yhdistyy 7 sisempää ja 12 ulompaa tukipistettä.

Katedraalien lasimaalauksista tuli tärkeä osa gotiikan kuvailmaisua ja ne vaikuttivat voimakkaasti [[miniatyyri]]maalaukseen, jonka keskus syntyi [[Pariisin yliopisto]]on [[Latinalaiskortteli]]. Kun munkit olivat aikaisemmin varustaneet kirjoja kokosivun kuvilla, sovelsivat nyt maallikot [[medaljonki|meldaljonkejamedaljonkeja]] niin, että kuvitus ja teksti muodostivat yhtenäisen sommitelman. Usein sommitelma ympäröitiin erilaisilla ornamenteilla ja kiekurakuvioilla. Toisin sanoen vaikutelma oli sama kuin rikkaasti koristelluissa katedraaleissa. Tunnettuja teoksia ovat esimerkiksi Jean Pucellen ''Brévière de Belleville'', noin [[1320]] ja [[Limbourgin veljekset|Limbourg -veljesten]] tuntien kirja ''[[Les Très Riches Heures du Duc de Berry]]'' [[1300-luku|1300-luvun]] lopulta. Vuosisadan vaihteen seudulla keskiajalle tyypilliset tyylitellyt kuvat muuttuivat vähitellen merkittävästi realistisempaan suuntaan. Paul, Jean ja Hermann de Limbourgin kuvausta ranskalaisesta helmikuusta on kutsuttu taidehistorian ensimmäiseksi talvikuvaksi.

Tähän kauteen viitataan Ranskassa nimityksellä [[Fontainebleau]]-koulukunta. Sillä tarkoitetaan kahta myöhäisrenessanssin maalaustaiteen kautta. Niistä ensimmäinen ja merkittävämpi oli 1530–1560 ja jälkimmäinen noin 1590–1610. Manierismin tunnusmerkkejä ovat korostettu tyylittely ja taiteilijan omaa taituruuden ja sivistyksen esilletuominen.