Ero sivun ”Frei Otto” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →‎Ura: kh
p →‎Ura: w, fix, kh
Rivi 30:
Otto perusti 1952 oman toimiston Berliiniin. Hän valmistui tohtoriksi 1954, ja hänen väitöskirjansa aiheena oli jännitteiset rakenteet. Otton ensimmäiset kansallista huomiota saaneet rakennukset valmistuivat yhteistyössä [[Stromeyer|L. Stromeyer & Co]] -yrityksen kanssa. Otto suunnitteli 1955 kolme kevyttä puuvillasta tehtyä väliaikaista rakennusta [[Kassel]]in [[Bundesgartenschau|puutarhanäyttelyyn]].<ref name="pritzker"/>
 
Otto perusti 1958 yksityisen [[Institute for Development of Lightweight Construction]] -instuutin, joka keskittyi keveisiin rakenteisiin. Hän julkaisi 1962 ensimmäisen osan pääteoksestaan ''Tensile Structures: Design, Structure and Calculation of Buildings of Cables, Nets and Membranes'',. toinenToinen osa ilmestyi vuonna 1966. Ottosta tuli 1964 [[Stuttgartin yliopisto]]on perustetun kevyiden rakenteiden instituutin johtaja.<ref name="pritzker"/>
 
Institutti sai Saksan hallitukselta tehtäväkseen suunnitella Saksan liittotasavallan paviljongin [[Montrealin maailmannäyttely]]yn 1967. [[Rolf Gutbrod]]in ja [[Fritz Leonhardt]]in kanssa suunniteltu paviljonki nosti Otton kansainvälisesti tunnetuksi arkkitehdiksi.<ref name="pritzker"/>
 
Olympia Baugesellschaft antoi 1968 Otton instituutille tehtäväksi kehittää Münchenin [[Kesäolympialaiset 1972|vuoden 1972 olympialaisten]] [[Münchenin olympiastadion|olympiastadionin]] katon.<ref name="pritzker"/> Otto ja [[Günter Behnisch]] suunnittelivat ilmavan telttakaton, joka suojaa säältä mutta joka on myös mahdollisimman läpinäkyvä. Monimutkainen kattokonstruktio rakennettiin yhteen liitetyistä pleksilasilevyistä[[pleksilasi]]levyistä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Tietz, Jürgen| Nimeke = Modernin arkkitehtuurin historia| Suomentaja = Eskelinen, Heikki; Kilpeläinen, Tapani| Vuosi = 2008| Sivu = 81| Julkaisupaikka = Königswinter| Julkaisija = Ullmann| Tunniste = ISBN 978-3-8331-4736-4}}</ref>
 
Otto työskenteli vuodet 1975–1980 Rolf Gutbrodin ja [[Ted Happold]]in kanssa [[Saudi-Arabia]]ssa, mihinjonne he suunnittelivat [[Kuningas Abdulazizin yliopisto]]n telttamaisen liikuntahallin.<ref name="pritzker"/> Otton suunnitelema on myös [[Münchenin eläintarha]]n ultrakevyt lintuhuone.<ref name="guardian"/>
 
Otto kirjoitti koko uransa ajan. Hänen kirjansa ''Biology and Building'' julkaistiin 1972,. ja tämänTämän jälkeen hän kirjoitti muun muassa bambun, äyriäisten ja saippuakuplien rakenteista. Stuttgartin yliopiston professorina hän oli vuoteen 1991, jolloin hänet nimettiin emeritusprofessoriksi.<ref name="guardian"/> Otto työskenteli 2000-luvulle saakka, ja vuoden 2000 [[Hannoverin maailmannäyttely]]ä varten hän suunniteli [[Shigeru Ban]]in kanssa Japanin paviljongin, jonka katto oli tehty paperista.<ref name="nyt">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nytimes.com/2015/03/11/arts/design/frei-otto-architect-who-found-inspiration-in-a-post-war-shortage-dies-at-89.html?_r=0| Nimeke = Frei Otto, Architect, Dies at 89; the Soap Bubble Was an Inspiration| Tekijä = Bernstein, Fred A.| Ajankohta = 10.3.20105| Julkaisija = The New York Times Company| Viitattu = 11.5.2015| Kieli = {{en}}}}</ref>
 
== Yksityiselämä ==