Ero sivun ”Carl Olof Cronstedt” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
lis lähde +tietoja
Rivi 1:
[[Tiedosto:Cronstedt.jpg|thumb|200px|Carl Olof Cronstedt. Tuntemattoman tekijän piirtämä muotokuva.]]
 
'''Carl Olof Cronstedt vanhempi''' ([[3. lokakuuta]] [[1756]] – [[7. huhtikuuta]] [[1820]]) oli [[Ruotsi]]n merivoimien [[vara-amiraali]]. <ref name="SSH s.93" />
 
==Nuoruus==
Rivi 9:
 
==Yhdysvaltain vapaussota==
Cronstedt palveli vuosina 1776–1779 [[Englannin laivasto]]ssa. Hän osallistui [[Yhdysvaltain vapaussota]]an, mutta vietti siitä suurimman osan [[sotavanki]]na. Kulutettuaan rahansa vankeusaikana upseereiden sosiaaliseen elämään Cronstedt onnistui palaamaan Amerikasta Ruotsiin [[Kustaa III|Kustaa III:n]] stipendin avulla. Paluun jälkeen hänen uransa oli voimakkaasti nousujohteinen.<ref name="SSH s.93"> Suomen sodan historia 1808 - 1809, s.93.</ref>
 
[[Tiedosto:Johan Tietrich Schoultz målning Slaget vid Svensksund.jpg|thumb|Ruotsinsalmen toinen meritaistelu [[Johan Tietrich Schoultz]]in kuvaamana. Maalaus vuodelta 1792.]]
Rivi 15:
 
== Viaporin komendantti ==
Cronstedt ylennettiin sinilippuisen laivaston vara-amiraaliksi ja Karlskronan laivastoaseman komentajaksi 9. huhtikuuta 1801<ref>Oskar Wasastjerna Ättar -Taflor öfver den på Finlands Riddarhus introducerade adeln I osa A-K s. 259</ref>. Hän riitaantui [[Kustaa IV Aadolf]]in kanssa, ja hänet siirrettiin pois [[Tukholma]]sta 3. joulukuuta [[Suomenlinna|Viaporin]] komendantiksi. Tästä huolimatta Cronstedt työskenteli uutterasti linnoituksen parantamiseksi, vaikka Tukholman hallitus laiminlöikin linnoituksen rahoittamisen. Venäläisten hyökättyä Suomeen 1808 Cronstedt joutui jopa käyttämään omia varojaan linnoituksen puolustukseen.
 
{{Sitaatti2|right|
[[Suomen sota|Suomen sodassa]] Cronstedtin komentama Viaporin linnoitus antautui venäläisille 3. toukokuuta 1808. Cronstedtin ristiriitainen maine on laajasti seurausta [[Johan Ludvig Runeberg|Runebergin]] ''[[Vänrikki Stoolin tarinat|Vänrikki Stoolin tarinoista]]'', joissa Cronstedtin jopa väitettiin myyneen Viaporin venäläisille – väite, jolle historiantutkijat eivät ole löytäneet todisteita. Todennäköisimmät syyt linnoituksen antautumiselle olivat upseerien keskuudessa vallinnut perusteltu laaja epäusko Ruotsin kykyyn puolustautua ylivoimaista vihollista vastaan ja linnoituksen täydellinen eristäminen yhdistyneenä hyvin suunniteltuun psykologiseen sodankäyntiin, joka vahvisti epäuskoa entisestään, sekä huoli linnoituksen suuresta siviiliväestöstä, ruudin riittämättömyys ja linnoitusten vähenevä merkitys sodankäynnissä ylipäätään.
Oi elo! Mies jok´itkun sen<br>
sai virrat vuotamaan,<br>
jaloimman sankarseppelen;<br>
sai kerran kunnollaan;<br>
hän Ruotsinsalmen voittohon<br>
vei kerran Ruotsin laivaston.<br>
<br>
Vaan vaikka häikäissyt hän ois<br>
maailman miekallaan.<br>
Vaikk´auringot se vajoon lois,<br>
hänt´ylenkatsotaan.<br>
Se palkka petturille on<br>
Ehrnsvärdin hautakallion.<br>
|J.L. Runeberg| Viapori <ref name="SSH s.93" />}}Cronstedt ylennettiin sinilippuisen laivaston vara-amiraaliksi ja Karlskronan laivastoaseman komentajaksi 9. huhtikuuta 1801<ref>Oskar Wasastjerna Ättar -Taflor öfver den på Finlands Riddarhus introducerade adeln I osa A-K s. 259</ref>. Hän riitaantui [[Kustaa IV Aadolf]]in kanssa, ja hänet siirrettiin pois [[Tukholma]]sta 3. joulukuuta [[Suomenlinna|Viaporin]] komendantiksi.<ref name="SSH s.93" /> Tästä huolimatta Cronstedt työskenteli uutterasti linnoituksen parantamiseksi, vaikka Tukholman hallitus laiminlöikin linnoituksen rahoittamisen. Venäläisten hyökättyä Suomeen 1808 Cronstedt joutui jopa käyttämään omia varojaan linnoituksen puolustukseen.
 
[[Suomen sota|Suomen sodassa]] Cronstedtin komentama Viaporin linnoitus antautui venäläisille 3. toukokuuta 1808. Cronstedtin ristiriitainen maine on laajasti seurausta [[Johan Ludvig Runeberg|Runebergin]] ''[[Vänrikki Stoolin tarinat|Vänrikki Stoolin tarinoista]]'', joissa Cronstedtin jopa väitettiin myyneen Viaporin venäläisille – väite, jolle historiantutkijat eivät ole löytäneet todisteita. Todennäköisimmät syyt linnoituksen antautumiselle olivat upseerien keskuudessa vallinnut perusteltu laaja epäusko Ruotsin kykyyn puolustautua ylivoimaista vihollista vastaan ja linnoituksen täydellinen eristäminen yhdistyneenä hyvin suunniteltuun psykologiseen sodankäyntiin, joka vahvisti epäuskoa entisestään, sekä huoli linnoituksen suuresta siviiliväestöstä, ruudin riittämättömyys ja linnoitusten vähenevä merkitys sodankäynnissä ylipäätään.
[[Napoleonin sodat|Napoleonin sodan]] aikana myös useimmat saksalaiset linnoitukset antautuivat lähes taistelutta – linnoitusten aika läheni loppuaan. Cronstedt yritti kuitenkin voittaa aikaa ja solmi venäläisten kanssa [[Aselepo|aselevon]], jonka mukaan Viapori antautuisi, ellei Ruotsista tulisi apua toukokuun 3. päivään mennessä. Kun venäläiset olivat viivyttäneet Cronstedtin lähettämiä lähettejä sopimuksen vastaisesti eikä apua Ruotsista kuulunut, Cronstedt luovutti sopimuksen mukaisesti linnoituksen ja siellä talvehtineen saaristolaivaston osaston venäläisille. Suomalaiset upseerit ja sotilaat saivat sopimuksen mukaan palata koteihinsa, mutta ruotsalaiset vangittiin. Ruotsin etsiessä [[syntipukki|syntipukkeja]] hävitylle sodalle Cronstedt ja monta muuta upseeria (muun muassa [[Fredrik Adolf Jägerhorn]], Viapori; [[Carl Magnus Gripenberg]], Svartholman komentaja; [[Hans Henrik Gripenberg]], Suomessa toimivien joukkojen ylikomentaja) tuomittiin kuolemaan [[Maanpetos|maanpetoksesta]]. Tuomioita ei kuitenkaan pantu täytäntöön, koska Venäjän keisari [[Aleksanteri I]] puuttui tuomioihin ja [[amnestia|yleinen armahdus]] tuli voimaan. Ruotsin hävittyä sodan ruotsalaiset ajoivat kuningas [[Kustaa IV Aadolf]]in maanpakoon. Samalla hävitty sota merkitsi loppua Ruotsin suurvaltapyrkimyksille.
 
[[Napoleonin sodat|Napoleonin sodan]] aikana myös useimmat saksalaiset linnoitukset antautuivat lähes taistelutta – linnoitusten aika läheni loppuaan. Cronstedt yritti kuitenkin voittaa aikaa ja solmi venäläisten kanssa [[Aselepo|aselevon]], jonka mukaan Viapori antautuisi, ellei Ruotsista tulisi apua toukokuun 3. päivään mennessä. Kun venäläiset olivat viivyttäneet Cronstedtin lähettämiä lähettejä sopimuksen vastaisesti eikä apua Ruotsista kuulunut, Cronstedt luovutti sopimuksen mukaisesti linnoituksen ja siellä talvehtineen saaristolaivaston osaston venäläisille. Suomalaiset upseerit ja sotilaat saivat sopimuksen mukaan palata koteihinsa, mutta ruotsalaiset vangittiin. Ruotsin etsiessä [[syntipukki|syntipukkeja]] hävitylle sodalle Cronstedt ja monta muuta upseeria (muun muassa [[Fredrik Adolf Jägerhorn]], Viapori; [[Carl Magnus Gripenberg]], Svartholman komentaja; [[Hans Henrik Gripenberg]], Suomessa toimivien joukkojen ylikomentaja) tuomittiin kuolemaan [[Maanpetos|maanpetoksesta]]. <ref name="SSH s.93" /> Tuomioita ei kuitenkaan pantu täytäntöön, koska Venäjän keisari [[Aleksanteri I]] puuttui tuomioihin ja [[amnestia|yleinen armahdus]] tuli voimaan. Ruotsin hävittyä sodan ruotsalaiset ajoivat kuningas [[Kustaa IV Aadolf]]in maanpakoon. Samalla hävitty sota merkitsi loppua Ruotsin suurvaltapyrkimyksille.
 
== Loppuelämä ==
Rivi 42 ⟶ 57:
*[http://www.hertonasgard.fi/svenska/presentation/personer/#Carl_Olof_Cronstedt Herttoniemen kartano - Carl Olof Crostedt]
*http://www.historiesajten.se/visainfo.asp?id=80
*{{kirjaviite|Tekijä=Lappalainen, Wolke, Pylkkänen|Nimeke=Suomen sodan historia 1808–1809|Vuosi=2008 (suom.kiel.)|Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura / Karttakeskus|Tunniste=ISBN 978-951-593-197-9}}
 
=== Viitteet ===
{{Viitteet}}