Wikipedia

Ero sivun ”Politiikan tutkimus” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Velma (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
66 024 muokkausta
fix
Rivi 1:
{{Lähteetön|Ainoat lähteistetyt kohdat ovat perusmääritelmä ja valtio-opin opiskelijoiden työllistymismahdollisuudet.}}
{{Korjattava/Suomi|Painottaa aihetta suomalaisten yliopistojen oppiaineena enemmän kuin tieteenalana.}}
{{Korjattava/muotoKieli|Kirjoitustyyli muistuttaa enemmän yliopiston kurssikirjaa kuin tietosanakirja-artikkelia.}}
'''Politiikan tutkimus''' eli '''politologia''' eli '''yleinen valtio-oppi''' on [[politiikka|poliittisia]] ilmiöitä tutkiva tieteenhaara. Se kuuluu [[yhteiskuntatieteet|yhteiskuntatieteisiin]].<ref name="Kielitoimiston sanakirja">{{kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Kielitoimiston sanakirja | Selite=Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 952-5446-11-5}}</ref> Tämä artikkeli tarkastelee politiikan tutkimusta nimenomaan sellaisena kuin sitä harjoitetaan ja siitä annetaan yliopisto-opetusta Suomessa 2010-luvulla.
 
Rivi 12:
Politiikan tutkimus ymmärretään Suomessa muun muassa tiedepoliittisissa yhteyksissä yleisluonteisimman sosiaalitieteen eli [[sosiologia]]n ja keskeisimmän taloustieteen eli [[kansantaloustiede|kansantaloustieteen]] rinnalla yhdeksi perusyhteiskuntatieteistä. Tuollaisissa yhteyksissä politiikan tutkimuksen usein mainittuihin tarkoituksiin kuuluu syventää ymmärrystä poliittisen toiminnan mekanismeista, luonteesta ja merkityksestä sekä tarjota [[teoria|teoreettisia]], metodisia ja tutkimusteknisiä välineitä poliittisesti merkittävien ilmiöiden erittelyyn. Politiikan tutkimukselta saatetaan odottaa vastauksia myös kysymyksiin, jotka koskevat joidenkin noista ilmiöistä jonkinasteista hallintaa.
 
Kuten edellä mainittiin, Suomen politiikan tutkimuksen arkea rajaavat myös tiedepoliittiset seikat. Suomen keskeisin tieteellisen tutkimuksen rahoittaja [[Suomen Akatemia]] otti vuonna 2009 käyttöön tutkimusalueluokan 611, Valtiotieteet/Statsvetenskaperna. Sen Akatemia jakaa edelleen kolmeen osaan: 6111, Hallintotiede/Förvaltningsvetenskap, 6112, Kansainvälinen politiikka/Internationell politik, ja 6113, Politologia/Politologi. Noista kolmesta osasta kaksi jälkimmäistä sijoittuvat kiistatta politiikan tutkimuksen alaan, joskin nimitys 'politologia' on ilman eri selvitystä yleisölle vaikeahkosti aukeava. Tarkoittaahan sana tietyissä sen käytöissä vain käyttäytymistieteellisesti tulkittua politiikan tutkimusta eikä sen sijaan tuon tutkimuksen niitä lajeja, jotka etenevät esimerkiksi tulkitsevin ottein. [[Kansainvälinen politiikka|Kansainvälistä politiikkaa]] ajatellen Akatemian soveltama jaottelu jättää avoimeksi laaja-alaisen maailmanpolitiikan tutkimuksen aseman sekä [[hallinnon tutkimus |hallinnon tutkimuksen]] suhteen politiikan tutkimukseen. Jaottelu näyttää käsittävän Suomen kymmenestä [[hallintotieteelliset oppiaineet|hallintotieteellisistä oppiaineista]] vain yhden, nimittäin juuri [[hallintotiede|hallintotieteen]]. NiinAlaan eilukeutuu kuitenkaan ole asian laita, vaan alaan lukeutuukuitenkin periaatteessa jokseenkin kaikki Suomessa harjoitettava [[hallinnon tutkimus]] .
 
== Politiikan tutkimuksen kohdealueita==
 
Perinteisistä politiikan tutkimuksen eli valtio-opin tutkimuskohteista mainittakoon esimerkkeinä [[politiikka|politiikan]] ja [[valtio]]nvaltion käsitteiden erittely kosketuskohdin filosofiaan, [[valta]] ilmiöineen, syineen, käyttötapoineen ja vaikutuksineen, poliittinen toiminta ja sen osana poliittinen käyttäytyminen kuten poliittinen osallistuminen vaaleissa, puoluetoiminnassa ja muutoin, poliittinen [[päätöksenteko]] sekä valtion, kuntien ja järjestöjen [[hallinto]]. Jotkut osat politiikan tutkimusta ovat tavallaan vääjäämättömämmin tutkimusalan elementtejä kuin eräät toiset. Peräti köyhäksi jäisi politiikan tutkimus esimerkiksi siinä tapauksessa, ettei se tutkisi huomattavia, toistuvia kollektiivisen poliittisen valinnan episodeja kuten [[vaalit|vaaleja]] eli parlamenttivaaleja, valtionpäämiehen vaaleja, alueellisia vaaleja, paikallisia vaaleja ja EU-vaaleja, kansanäänestyksiä, äänestyskäyttäytymistä parlamenteissa ja hallituselimissä, erilaisten vaalien institutionalisointia ja niissä sovellettuja laskentasääntöjä etenemiseksi poliittisista mielipiteistä henkilövalintoihin tai valintoihin ratkaisuvaihtoehtojen kesken.
 
Edellä mainittiin, että politiikan tutkimus ei ole enää pitkään aikaan keskittynyt yksinomaan [[eduskunta|eduskunnan]] ja [[hallitus|hallituksen]] kaltaisiin virallisiin valtiollisiin laitoksiin. Sen sijaan se erittelee periaatteessa minkä tahansa ilmiöiden poliittisia ulottuvuuksia ja piirteitä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että politiikan tutkimus tutkisi ainoastaan niitä ilmiöitä, joiden poliittisuudesta vallitsee yksimielisyys tutkijoiden saati kansalaisten keskuudessa.
 
Politiikan tutkimuksessa aikanaan vallinnut jako kansalliseen ja [[kansainvälinen politiikka|kansainväliseen politiikan]] tutkimukseen on haastettu ja paljolti ylitetty. [[Globalisaatio|Globalisoituvassa]] maailmassa poliittisesti merkittävät ilmiöt ja niistä käytävät kiistat eivät noudata kansallisvaltioiden välisiä rajoja. Politiikan tutkimuksen sisäisiä perinteisiä tutkimuskohdejaotteluja on asettanut kyseenalaiseksi myös [[Euroopan unioni]], joka ei Suomen kannalta ole selvästi sen enempää suorastaan kansainvälinen kuin vain suomalainen poliittinen ilmiökenttä.
 
== Alan yliopistolliset oppiaineet ja niiden osat==
Rivi 26:
Eri maissa politiikan tutkimuksen aihepiiri on jäsentynyt yliopistollisiksi oppiaineiksi jossakin määrin eri tavoin. Suomessakaan ei ole käytössä vain yhtä ainoaa tapaa järjestää asia. Helsingin yliopistossa, Turun yliopistossa, Jyväskylän yliopistossa sekä Åbo Akademissa oppiainenimekkeenä on edelleen perinteinen alkujaan saksankieliseltä alueelta juontunut '''yleinen valtio-oppi''', jonka taustalla on nimeke '''Allgemeine Staatslehre'''. Toisinaan nimeke 'yleinen' jätetään Suomessa käytännössä pois sillä perusteella, ettei mitään 'erityisiä valtio-oppeja' nykyään tunneta, vaikka aikanaan tuollaisia ''Besondere Staatslehren'' jossakin mitassa esiintyikin. Kattavasti tarkastellen yleinen valtio-oppi -tutkimusalueen ja samaa nimeä tai nimeä valtio-oppi kantavan oppiaineen piirissä tutkitaan niin suomalaisia, Euroopan unionin tasoisia kuin kansainvälisiä poliittisia ilmiöitä. Samoin tutkitaan julkista hallintoa ja järjestöhallintoa. Edelleen, tärkeänä tehtävänä annetaan kaikkia noita aiheita koskevaa yliopisto-opetusta.
 
Tampereen yliopistossa opetetaan valtio-oppia ja kansainvälistä politiikkaa politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelmassa. Lapin yliopistossa esiintyy samoin ainoana Suomen yliopistona valtio-opin rinnalla ''kansainväliset suhteet'' -oppiaine. Kahdessa jälkimmäisessä yliopistossa politiikan tutkimuksen alasta rajautuu nimenomaan pois [[hallinnon tutkimus]] erityisesti sillä perusteella, että kumpaankin niistä sijoittuu [[hallintotieteelliset oppiaineet|hallintotieteellisiä oppiaineita]].
 
Siinäkin tapauksessa, että valtio-oppi on yliopistollisena oppiaineena säilyttänyt yhtenäisyytensä, sen piirissä on kenties pantu toimeen linjajakoja tutkimus- ja opetuskohteiden mukaan. Samalla professorit ja muut tutkijat ovat erikoistuneet siten, ettei pätevyys jollakin tietyllä linjalla ainakaan automaattisesti pätevöitä toisen linjan tehtäviin. Helsingin yliopistossa valtio-oppia tutkitaan ja opetetaan maailmanpolitiikan linjalla, yleisellä politiikan tutkimuksen linjalla sekä hallinnon ja organisaatioiden tutkimuksen linjalla. [[Turun yliopistossayliopisto]]ssa valtio-oppiopin -oppiaineeseen sijoittuvat poliittisten järjestelmien linja ja kansainvälisen politiikan linja. Vastaavantyyppistä eriytymistä esiintyy myös [[Åbo AkademinAkademi]]n valtio-oppi -oppiaineessa mutta ilman nimenomaista linjajakoa.
 
Oma sanomansa on sillä, miten Suomen valtakunnallinen valtio-opin tutkija- eli tohtorikoulu POLITU jäsentää politiikan tutkimuksen alueen. Koulu soveltaa nelijakoa: (1) poliittinen ajattelu ja käsitteet, (2) hallinta (governance) ja poliittiset instituutiot, (3) kansalaisten poliittinen osallistuminen, (4) maailmanpolitiikka sekä (5) konfliktinratkaisu. Nimenomaan julkista politiikkaa (policy) ja erilaisia julkisia politiikkoja (policies) tutkijakoulu ei korosta. Samoin se rajaa ulkopuolelle suoranaisesti julkiseen tai muuhun [[hallinto|hallintoon]] liittyvät eli [[hallinnon tutkimus|hallinnon tutkimuksen]] aiheet sekä poliittisen historian aiheet.
Rivi 36:
Kun asiaa tarkastellaan kansainvälisesti, havaitaan, että muissa maissa esiintyy huomattavastikin meillä sovelletuista poikkeavia ratkaisuja politiikan tutkimuksen ja sen lähialueiden organisoinnissa tutkimusalueiksi ja yliopistollisiksi oppiaineiksi. Paitsi että valtio-opista saattaa eriytyä omaksi oppiaineekseen [[kansainvälinen politiikka]] tai sitä vastaava oppiaine kuten Suomessa on tapahtunut kahdessa yliopistossa, omia oppiaineitaan ovat eräissä maissa ja eräissä yliopistoissa lisäksi esimerkiksi 'julkinen politiikka' (''public policy''), 'hallitustoiminta' (''government'', joka esiintyy toisinaan myös kattokäsitteenä politiikan tutkimukselle ylipäätään), rauhan- ja konfliktintutkimus, [[poliittinen filosofia]], joka Suomessa käytännössä jakaantuu valtio-opin ja filosofia-oppiaineen tai valtio-opin ja käytännöllinen filosofia -oppiaineen kesken, poliittinen taloustiede (''political economy''), poliittinen sosiologia, diplomatian tutkimus sekä järjestötutkimus.
 
Omat erityiskysymyksensä muodostuvat [[poliittinen historia|poliittisen historian]] ja [[hallinnon tutkimus|hallinnon tutkimuksen]] suhteesta politiikan tutkimukseen. Suomessa ne on pääasiassa erotettu politiikan tutkimuksesta, johon ne toisaalta eräissä maissa ja eräissä yliopistoissa kuuluvat olennaisina osina. Nimenomaan Suomessa poliittinen historia on vankasti oma oppiaineensa, joskin eräät politiikan tutkijat ovat tutkimustoiminnassaan lähentyneet sitä ja jopa sijoittuneet aluksi tai sittemminkin nimenomaan sen piiriin. Toisaalta eräät poliittisen historian tutkijat ovat onnistuneet harjoittamaan myös politiikan tutkimuksen kannalta hyvinkin nasevaa erittelyä. Suomen [[hallintotieteelliset oppiaineet|hallintotieteellisten oppiaineiden]] ja laajemmin [[hallinnon tutkimus|hallinnon tutkimuksen]] historia osoittaa, että vuosien varrella Suomessa syntyi tuossa aihepiirissä omaperäinen hybridiratkaisu. Politiikan tutkimus ja [[hallinnon tutkimus]] tosin eriytyivät toisistaan hyvinkin voimakkaasti mutta eivät silti tyystin.
 
Suomen yliopistojen organisaatiot ovat 2010-luvulla valinkauhassa. Silläkin perusteella osaltaan ratkeaa, kuinka läheisiksi muodostuvat vastaisuudessa politiikan tutkimuksen ja sen lähialojen suhteet, syntyykö uudenlaisia tutkimus- ja opetusalueita ja -kokonaisuuksia ja hellittääkö perinteisten oppiaineiden valta.
Rivi 42:
== Valtio-opin eli politiikan tutkimuksen yliopisto-opiskelu Suomessa ==
 
[[Suomi|Suomessa]] politiikan tutkimusta nimenomaan valtio-oppina voi opiskella yliopistotutkinnon [[pääaine|pää-]] ja luonnollisesti myös tutkinnon [[sivuaine]]ena kuudessa Suomen kaikkiaan kuudestatoista yliopistokorkeakoulusta. Nuo kuusi yliopistoa ovat [[Helsingin yliopisto]], [[Turun yliopisto]], [[Tampereen yliopisto]], [[Jyväskylän yliopisto]], [[Lapin yliopisto]] sekä [[Åbo Akademi]]. Suomen monialaista yliopistokorkeakouluista Oulun yliopistossa ja Itä-Suomen yliopistossa ei politiikan tutkimusta harjoiteta eikä alaa opeteta. Suomen erityiskorkeakouluissakaan politiikan tutkimus ei ole edustettuna pääaineena. Tuolta osin poikkeuksen muodostanut [[Svenska Handelshögskolan]] on nyttemmin lakkauttanut erityisen valtio-opillisen oppiaineensa nimeltä 'talouspolitologia' (''ekonomisk politologi'') pääaineena, joskin sitä voi edelleen opiskella sivuaineena. Valtio-oppia opiskelleet voivat työskennellä useissa ammateissa ja tehtävissä, esimerkiksi tutkijoina, tarkastajina, konsultteina, projektipäällikköinä, toimittajina tai tiedottajina<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.toissa.fi/sijoittuminen-tyoelamaan/show/valtio-oppi | Nimeke = Valtio-oppi: Mihin valmistuneet ovat sijoittuneet? | Tekijä = | Selite = | Julkaisu = töissä.fi | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 13.8.2013 }}</ref>.
| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = töissä.fi | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 13.8.2013 | Kieli = }}</ref>.
 
== Mihin politiikan tutkimusta käytetään? ==
Rivi 51 ⟶ 50:
Politiikan tutkija voi olla myös [[aktivismi|poliittisen aktivismin]] harjoittaja. Poliittisesti aktiivisia politiikan tutkimuksen professoreita ovat olleet muun muassa [[Yrjö Ruutu]], [[Jan-Magnus Jansson]], [[Olavi Borg]] ja [[Pertti Pesonen]].
 
Politiikan tutkimus ei tarjoa varsinaista ammattikoulutusta. Moni suomalaisista huippupoliitikoista on opiskellut valtio-oppia ja kenties väitellytkin sen alalta. Esimerkkeinä mainittakoon [[Matti Vanhanen]], [[Paavo Lipponen]], [[Paavo Väyrynen]], [[Harri Holkeri]] ja maisterintutkinnossaan sittemmin Isossa-Britanniassa väitellyt [[Olli Rehn]]. Diplomaattiuran huipuilla erityisesti kansainväliseen politiikkaan erikoistuneet politiikan tutkijat ovat korostuneet{{lähde?}}.
 
Jesse Lastunen ehdotti Helsingin Sanomien vieraskynäartikkelissa heinäkuussa 2014 yhdysvaltalaistyyppisen policy-koulun perustamista Suomeen. Lastusen mukaan politiikan tutkimus ja koulutus Suomessa kaihtaa käytännöllisiä toimenpidesuosituksia, poliittisten ideoiden viestintää sekä laskennallisiin ja tilastollisiin menetelmiin pohjautuvaa analyysia.<ref>[http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1406178318282 Politiikan tutkimuksen tulisi tarjota välineitä päättäjille], Jesse Lastunen, HS Vieraskynä 25.7.2014.</ref>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Politiikan_tutkimus”