Oleellinen osa suomalaista sirkushistoriaa ovat 1900-luvun alussa toimineet kiertävät tivolit ja niiden ohjelmatarjonta. Ne olivat ympäristöltä suljettuja alueita, missä viihdetarjonta painottui ajolaitteisiin, ja pelitelttoihin, mutta ennen kaikkea esitettävään ohjelmaan. Lotta Mattilan mukaan vuonna 1936 Suomea kiersi 16 tivoliyksikköä. Jokaisessa tivolissa oli jonkinlainen pieni sirkus. Sirkusteltan lisäksi tivoleissa oli ns. side show -telttoja, missä saattoi olla taikuriesityksiä, musta kabinetti, surmanajoa ja ns. kansatieteellisiä esityksiä ts. muita kulttuureja esitteleviä esityksiä.<ref>{{Kirjaviite|Nimeke = Yhtä Sirkusta|Julkaisija = Näyttelyjulkaisu. Vammala 2002. Turun maakuntamuseo}}</ref>
=== Huvivero ===
Suomalaisia sirkuksia rasittanut huvivero oli outo ilmiö ja sillä lienee ollut moralisoiva tarkoitus. Sodan jälkeen iltamat olivtaolivat suosittua huvia, mutta jos ohjelmassa oli pelkästään tanssia, joutui lipuista joutui maksamaan 25 %prosenttia huviveroa. Tilaisuus oli kuitenkin mahdollista saada verovapaaksi, jos siellä järjestettiin ensin 1 1/2puolitoista tuntia jotainjotakin "ihmistä kehittävää ohjelmaa" kuten lausuntaa, oopperaa, näytelmiä ja balettia ja sitten seuraavat 1 1/2puolitoista tuntia tanssia. Jos anomuksessa luki, että ohjelmassa esiintyi akrobaatti, jönglööri tai taikuri, paikallinen nimismies saattoi määrätä 40% prosentin huviveron. Sirkusohjelman katsominen oli siis vielä synnillisempää kuin tanssiminen. Kun tilaisuuden järjestäjäksi merkittiin vaikkapa Sokeainyhdistys ja akrobatian paikalla merkittiin voimistelunäytös ja taikurin paikalle taika-aiheinen näytelmä, niin verovapaus oli jokseenkin varma.
Tilanne herätti sirkustaitelijoissasirkustaiteilijoissa luonnollisesti katkeruutta. Huviveron vuoksi alan veteraanit eivät suositelleet jälkipolvilleen sirkustaiteiljaksisirkustaiteilijaksi ryhtymistä ja välistä menettiin kaksi sukupolvea.<ref>{{Kirjaviite|Nimeke = Yhtä sirkusta|Julkaisija = Näyttelyjulkaisu. Vammala 2002. Turun maakuntamuseo}}</ref>▼
Sirkusohjelman katsominen oli siis vielä synnillisempaa kuin tanssiminen. Kun tilaisuuden järjestäjäksi merkittiin vaikkapa Sokeainyhdistys ja akrobatian paikalla merkittiin voimistelunäytös ja taikurin paikalle taika-aiheinen näytelmä niin verovapaus oli jokseenkin varma.
▲Tilanne herätti sirkustaitelijoissa luonnollisesti katkeruutta. Huviveron vuoksi alan veteraanit eivät suositelleet jälkipolvilleen sirkustaiteiljaksi ryhtymistä ja välistä menettiin kaksi sukupolvea.<ref>{{Kirjaviite|Nimeke = Yhtä sirkusta|Julkaisija = Näyttelyjulkaisu. Vammala 2002. Turun maakuntamuseo}}</ref>
