Ero sivun ”Sinfonia nro 3 (Beethoven)” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Sinfonian osat ogg-tiedostoina
Die Musik in Geschichte und Gegenwart. Allgemeine Enzyklopädie der Musik, 2., neubearbeitete Ausgabe, hrsg. von Ludwig Finscher, Personenteil, Bd. 2, Kassel und Stuttgart 1999, Sp. 812
Rivi 27:
Beethovenin kolmannen sinfonialle vakiintunut kutsumanimi ''Eroica'' suomennetaan usein "herooinen" eli sankarillinen. Säveltäjä omisti teoksen alun perin [[Napoleon I|Napoleon Bonaparte]]lle, mutta poisti omistuksen Napoleonin kruunautettua itsensä keisariksi ja omisti lopulta sinfonian ruhtinas von Lobkowitzille.
 
Eroica sävellettiin suurimmilta osin loppuvuodesta [[1803]]. Teos on viimeistelty [[1804]] ja sen yksityinen kantaesitys oli tämän vuoden kesällä. Ensimmäinen julkinen esitys oli [[Wien]]issä [[718. huhtikuuta]] [[1805]] säveltäjän itsensä johtamana.
 
Teos merkitsi irtiottoa aiemmasta sinfoniaperinteestä, ja se oli merkittävä askel kohti romantiikkaa. Kestoltaan se on edeltäviä sinfonioita huomattavasti pitempi. Teoksessa mahtavimpana pidetään sen ensimmäistä osaa, joka kestää noin 14–18 minuuttia ja noudattaa [[sonaattimuoto]]a. Toinen osa on lähes samanpituinen hautajaismarssi, jota esitetään välillä erilaisissa muistotilaisuuksissa irrallisena kappaleena. Kolmas osa on metsästyshenkinen [[scherzo]]. Kymmenminuuttinen finaali on osin muunnelmamuotoinen. Eroican orkestraation erikoisuus on kolmen käyrätorven käyttö tavanomaisten kahden sijasta: näillä on näyttävää soitettavaa varsinkin scherzon triossa.