Ero sivun ”Arthur Wellesley Wellington” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
valitettavasti? mielipidekysymys
Rivi 38:
Wellesley johti 1807 retkeä [[Kööpenhamina]]an ja löi pienen tanskalaisjoukon, minkä jälkeen ylennettiin kenraaliluutnantiksi ja siirrettiin Portugaliin, jossa syttyi kapina Napoleonia vastaan. Vaikkakaan sota ei mennyt hyvin, siellä portugalilaiset ja britit pystyivät pistämään vastaan ranskalaisille. Wellesley oli jättänyt muistion Portugalin puolustuksesta [[lordi Castlereagh]]ille, joka nimitti hänet joukkojen ylipäälliköksi.
 
Wellesley löi ranskalaiset Roliçassa ja Vimeirossa 1808. ValitettavastiHänet hänetkuitenkin vapautettiin komennosta ja häntä seurasivat varovaiset Sir [[Harry Burrard]] ja Sir [[Hew Dalrymple]], jotka taistelun sijaan allekirjoittivat sopimuksen ratsuväkikenraali [[François Etienne de Kellermann]]in kanssa murtumaisillaan olleiden [[Jean-Andoche Junot]]in ranskalaisjoukkojen vetäytymisestä ja kuljettamisesta [[Lissabon]]ista brittilaivaston aluksilla varusteineen ja saaliineen [[Rochefort (Charente-Maritime)|Rochefortiin]]. Wellesleyn viholliset kutsuivat hänet Lontooseen vastaamaan sotaoikeudessa. Tällä välin Napoleon toi kuitenkin uusia joukkoja niemimaalle ja brittikomentaja Sir [[John Moore]] kuoli [[A Coruña|Corunna]]n taistelussa, joten Wellesley lähetettiin takaisin komentamaan Lissabonin pientä varuskuntaa.
 
Saatuaan vahvistuksia Wellesley hyökkäsi huhtikuussa 1809, ylitti Douron päivänvalossa ja ajoi ranskalaiset Portosta. Hän liittyi sen jälkeen don [[Gregorio García de la Cuesta]]an ja löi yhden kuningas [[Joseph Bonaparte]]n armeijoista [[Talavera de la Reina]]ssa 1809. Tästä hänet nimitettiin varakreivi Wellington Talaveralaiseksi ja Wellington Somersetilaiseksi. Vaikka hänen veljensä oli juuri nimitetty lähettilääksi Espanjaan, hän ei onnistunut saamaan espanjalaisia tehokkaaseen yhteistyöhön, ja ilman huoltoa ja Itävallan antauduttua Ranskalle, joukot joutuivat perääntymään Portugaliin. Ranskan armeija marsalkka [[André Masséna]]n alaisuudessa hyökkäsi jälleen Portugaliin 1810, jolloin Wellington hidasti niitä ensin Bussacossa (Buçaco), ja esti Lissabonin niemen valloituksen Torres Vedrasin linnoituksilla, joihin yhdistettiin kuninkaallisen laivaston tuki. Nälkiintyneet ranskalaiset vetäytyivät kuuden kuukauden jälkeen. Vuonna 1811 Masséna hyökkäsi jälleen Portugaliin, ja Wellington löi hänet niukasti [[Fuentes de Oñoro]]ssa ja [[La Albuera]]ssa. Toukokuussa 1811 hänet ylennettiin kenraaliksi palveluksistaan Portugalissa.