Ero sivun ”Iran-Contra-skandaali” versioiden välillä

[[Israel]]in hallitus lähestyi Yhdysvaltoja elokuussa 1985 haluten toimia välikätenä 508 [[BGM-71 TOW|TOW]]-[[panssarintorjuntaohjus|panssarintorjuntaohjuksen]] kuljettamisessa Iraniin vastapalveluksena pastori [[Benjamin Weir]]in vapauttamisesta, jota militantit ryhmät pitivät panttivankina Libanonissa. Israel korvasi Iraniin myymänsä ohjukset ostamalla Yhdysvalloilta uudet ohjukset. Toisin sanoen Israel myi Iranille Yhdysvalloilta ostamansa ohjukset, ja tällainen aseiden jälleenmyynti olisi tarvinnut Yhdysvaltain kongressin suostumuksen. Lupaa ei kuitenkaan ollut, koska Reaganin hallinto ei halunnut tuoda julki sitä, että he tosiasiallisesti myivät aseita Iraniin. Yhdysvallat oli nimittäin kehottanut liittolaisiaankin luopumaan aseiden myymisestä Iraniin. Lisäksi amerikkalaiset halusivat pysyä puolueettomina Iranin ja Irakin välisessä sodassa ja asemyyntien paljastuminen olisi voinut kompromentoidakyseenalaistaa puolueettomuuden. Lisäksi Yhdysvallat harjoitti politiikkaa, jonka mukaan terroristien kanssa ei neuvoteltu.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä= Strong, R.A. |Nimeke= Reagan and the Iran- Contra affair. In: Decisions and dilemmas: cases studies in presidential foreign policy making |Vuosi= 1992 |Julkaisija= Prentice Hal |Selite= s. 169 ja 170}}</ref> Presidentin kansallisen turvallisuuden asioiden avustaja [[Robert McFarlane]] lähestyi puolustusministeri [[Caspar Weinberger]]iä ja järjesti yksityiskohdat. Siirto suoritettiin seuraavan kahden kuukauden aikana.