Ero sivun ”Eduskuntatalo” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Htm (keskustelu | muokkaukset) →Eduskuntatalon arkkitehtuuri: Työ ja tulevaisuus -teossarja |
|||
Rivi 51:
Eduskuntatalon tärkeimmän ja keskeisimmän tilan, täysistuntosalin, J.S. Sirén sijoitti rakennuksen keskelle ikään kuin graniittimuurien suojaan. Täysympyrän muotoinen [[sylinteri]]mäinen istuntosali oli aikanaan [[parlamentti]]rakennuksissa uutuus.<ref>Hakala-Zilliacus, s. 165.</ref> Luonnonvalo saliin tulee kupolikatossa olevasta [[lanterniini]]-tyyppisestä kattoikkunasta. Rakennuskompleksin keskellä olevaa istuntosalia ja sen vieressä olevia ahtaita valopihoja kiertävät rakennuksen neljään siipeen sijoitetut muut huonetilat. Istuntosalista on suora yhteys Valtiosaliin rakennuksen julkisivun puolella. Tämä istuntosalin etuhalli, kuten J.S. Sirén itse kuvasi, ”on oivallisesti käytettävissä edustustarkoituksia, suuria vastaanottoja ym. tilaisuuksia varten, ja galapukujen loistolle ovat salin hillitty väriakordi ja nousevat suhteet tällöin hyvänä taustana”.<ref>Sirén, s. 93.</ref>. Sisätilojen värityksen Sirén oli suunnitellut yhdessä taidemaalari [[Bruno Tuukkanen|Bruno Tuukkasen]] kanssa.
J.S. Sirén halusi suunnitella talosta [[Yhtenäistaideteos|kokonaistaideteoksen]], jossa arkkitehtuuri, sisustus väreineen ja materiaaleineen, kalusteet sekä seinien maalaus- ja reliefikoristelu muodostivat tyylillisesti yhtenäisen kokonaisuuden. Eri tilojen ja toimintojen paikka eduskunnan hierarkiassa määräsi niiden sisustuksen yleisilmeen.<ref>Hakala-Zilliacus, s. 154.</ref> Juhlavin ulkoasu oli istunto- ja Valtiosalilla sekä suuren valiokunnan huoneella. Klassistinen tyyli oli vallitsevana, mutta sen ohella myös ajankohdalle ominaiset modernit tyylipyrkimykset jättivät jälkensä kokonaisuuteen.<ref>Hakala-Zilliacus, s. 269-271.</ref>. Näin esimerkiksi kahvilasalissa – Sirénin mukaan ”parlamenttimme yksi kaikkein tärkeimpiä huonetiloja” <ref>Sirén, s. 99.</ref> – vallitsi kromatun metallikaluston [[funktionalismi]], ja [[art deco]] -muotoilua on nähtävissä porraskaiteissa, hissiovissa ja lattiamosaiikeissa. Kun pyöreässä istuntosalissa juhlavaan tunnelmaa luovat kattokupolia kannattelevat korinttilaiset pylväät sekä [[Wäinö Aaltonen|Wäinö Aaltosen]] muovailemat ''Työ ja tulevaisuus'' -veistossarjan vertauskuvalliset alastomat vartalohahmot (
Sisustuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistui taiteilijoiden, muotoilijoiden ja käsityöläisten monikymmenpäinen joukko. Huonekaluja uuteen taloon piirsivät J.S. Sirénin ohella [[Arttu Brummer]], [[Werner West]], [[Elsa Arokallio]], [[Birger Hahl]], [[Rafael Blomsedt]], [[Arvo Muroma]], [[Hugo Borgström]] sekä [[Elna Kiljander]]. Sisustustekstiilejä suunnittelivat tekstiilitaiteilijat [[Maija Kansanen]], [[Greta Skogster]], [[Eva Brummer]], [[Eva Anttila]] ja [[Marianne Strengell]]. Sisätilojen kuvataiteesta vastasivat Gunnar Finnen ja Wäinö Aaltosen ohella kuvanveistäjät [[Johannes Haapasalo]], [[Carl Wilhelms]] ja Hannes Autere sekä taidemaalari Bruno Tuukkanen.<ref>Hakala-Zilliacus, s. 278, 283 ja 297.</ref>
| |||