Ero sivun ”Maatalouden kollektivisointi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
väärä artikkeli |
lähde, laajenn, lähteetön-m pois |
||
Rivi 1:
'''Maatalouden kollektivisointi''' on [[Neuvostoliitto|
▲'''Maatalouden kollektivisointi''' on [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] historiassa ja joissakin muissa [[sosialismi|sosialistisissa]] maissa toteutettu maatilojen ottaminen yhteiskunnan haltuun. Neuvostoliitossa luotiin [[kolhoosi]]t ja [[sovhoosi]]t. Kollektivisointia vastustaneita [[vaino]]ttiin, [[pakkosiirto|pakkosiirrettiin]] ja [[teloitus|teloitettiin]].
==Tausta==
[[Lenin]]in kuoltua tammikuussa
==Tavoitteet==
Neuvostoliitossa kollekivisointi aloitettiin syksyllä 1929. Tavoitteena oli maatalouden modernisointi, sen tuottavuuden parantaminen, teollisuuden työvoimantarpeen tyydyttäminen ja porvarillisena pidetyn pienomistuksen lopettaminen. Talouselämässä markkinavoimat korvattiin keskusjohtoisella kansantalouden viisivuotissuunnittelulla. Samalla pientilat yhdistettiin suuremmiksi yksiköiksi, ennen kaikkea osuustoiminnallisiksi kolhooseiksi. Niitä oli kolmenlaisia:<ref name=ki>{{Kirjaviite | Nimeke = Venäjän ja Neuvostoliiton historia| Julkaisija = Otava| Vuosi = 1986| Tekijä = Heikki Kirkinen (päätoim.)| Sivu = 379–382| Isbn = 951-1-08450-X}}</ref>
#maanmuokkausosuuskunnat (TOZ, yhteisomistuksessa vain työvälineet),
#artteli (yhteinen tuotanto)
#kommuuni (kaikki omaisuus yhteistä, tuotteiden jakelu yhteisesti).
==Toteutus ja seuraukset==
Kolhoosiin liittyminen tuli olla vapaaehtoista. Virallisen selityksen mukaan laaja kollektivisointi alkoi, kun talonpojat alkoivat joukkomittaisesti liittyä kolhooseihin vuonna 1929. Todellisuudessa talonpoikaisluokka eli [[kulakki|kulakit]], jotka olivat vaurastuneet Leninin [[NEP-ohjelma]]n aikana, vastustivat kollektivisointia ja saivat kokea valtion vastatoimet: pakkosiirrot Aasiaan, pakkolunastukset ja teloitukset. Kulakkiperheet siirrettiin usein kauaksi kotiseudultaan kaivos- ja mesätöihin. Kollektivisointi toteutettiin tavattoman nopesti. Kesäkuussa 1929 oli kolhoosien jäseninä noin miljoona maatyöläistä, lokakuussa 1,9 miljoonaa ja maaliskuussa 1930 jo 14,2 miljoonaa eli 55 % maaseutujen asukkaista.<ref name=ki />
Kollektiivitilojen alku oli vaikea. Monet kulakit teurastivat kotieläimensä, ja karjan määrä pieneni noin neljänneksellä. Keväällä 1930 oli vaara, että kylvö jäisi osittain tekemättä. Tällöin Stalin piti maaliskuun 1930 puheen “Menestys panee pään pyörälle”, jossa hän tuomitsi väkivallan ja korosti toiminnan vapaaehtoisuutta sekä suositteli arttelimuotoista yhteistoimintaa. Puheen seuraus oli, että osa kolhooseista purkautui. Niiden jäseninä oli kesäkuussa 1930 enää 23 % maaseudun asukkaista. Kollektivisointiin laitettiin sen jälkeen uutta vauhtia: vuonna 1931 oli jäseninä oli 53 % maatiloista ja vuonna 1935 jo 83 % tiloista ja 94 % viljelyalasta.<ref name=ki />
Kollektivisoinnilla ei saavutettu tuotannon tehostumista. Erityisesti vuosi 1933 oli vaikea, kun nälänhätä raivosi monin paikoin. Erityinen pullonkaula oli vähentynyt hevosten määrä (noin puolet hevosista jäljellä), mitä ei pystytty korvaamaan traktoreillakaan. Valtion viljanhankinnan kannalta kollektivisointi oli kuitenkin menestys, sillä valtio sai vuonna 1928 viljaa 10 miljoonaa tonnia ja vuonna 1930 22 miljoonaa tonnia. Toisaalta valtion oli nyt entistä enemmän huolehdittava väestön ruokinnasta, kun yksityiskauppaa ei ollut.<ref name=ki />
==Muut maat==
Neuvostoliitto laajensi vaikutuspiiriään [[Kylmä sota|kylmän sodan]] aikana liittämällä [[Baltian maat]] itseensä ja muodostamalla Itäisen Keski-Euroopan valtioista [[Kansandemokratia|kansandemokraattisia]] maita. Näissä toteutettiin 1940-luvun loppupuolella maatalouden kollektivisointi Neuvostoliiton mallin mukaisesti. Puolassa [[Puolan historia 1945–1989|operaatio]] kuitenkin epäonnistui ja maatalous säilyi yksityisenä.
==Lähteet==
{{Viitteet}}
==Katso myös==
Rivi 15 ⟶ 30:
[[Luokka:Maatalouspolitiikka]]
[[Luokka:Sosialismi]]
| |||