Ero sivun ”Kristinusko” versioiden välillä
[katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 86.115.240.34) ja palautettiin versio 15350913, jonka on tehnyt Faidros |
virheitä Merkkaukset: seulottavat Visuaalinen muokkaus |
||
Rivi 1:
{{Kristinusko}}
jeesus on urpo
== Historia ==
Rivi 34 ⟶ 24:
Ensimmäisen vuosisadan ja vuoden [[1050]] välisenä aikana [[evankeliumi]]a ja kristinuskoa julistettiin [[Eurooppa|Euroopassa]], [[Aasia]]ssa ja [[Afrikka|Pohjois-Afrikassa]]. Raamattua käännettiin paikallisille [[kieli]]lle ja usein uskontoon sekoittui paikallisten kulttuurien erikoisominaisuuksia. Ensimmäisen vuosituhannen loppupuolella [[islam]] kuitenkin syrjäytti kristinuskon valtauskontona lähes kaikkialta [[Lähi-itä|Lähi-idästä]] ja Pohjois-Afrikasta, joskin muun muassa [[Egypti]]ssä ja [[Syyria]]ssa vanhat kristilliset yhteisöt ovat säilyneet vähemmistöinä nykyaikaan saakka ja [[Etiopia]]ssa pitkään valtaväestönäkin. Muslimit hallitsivat vuosisatojen ajan myös [[Espanja]]a, mutta kristityt valloittivat sen takaisin vuoteen [[1492]] mennessä. Tällöin kristinusko oli valtauskontona koko Euroopassa, mutta vähäisiä alueita lukuun ottamatta ei muissa maanosissa. Mutta pian sen jälkeen sitä alettiin nopeasti levittää varsinkin [[Amerikka|Amerikan]] manterelle.
Kaikkien kristittyjen yhteiseksi käsitetyn kirkon, joka oli ajan myötä saanut nimen [[katolinen kirkko]], reunat rakoilivat jo ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina erilaisten opillisten riitojen seurauksena. Kirkosta erosi ryhmiä ja paikalliskirkkoja (esimerkiksi [[nestoriolaiset]], [[monofysiitit]] ja [[monoteliitit]]), jotka eivät hyväksyneet jotakin kirkon opetusta. Toisella vuosituhannella, kristinuskon saavuttaessa maailmanlaajuisuutta, vastaava ilmiö kiihtyi. Niin sanottu [[suuri skisma]] vuonna [[1054]]
Ortodoksinen kirkko poikkeaa eron jälkeen [[paavi]]n johtamasta kirkosta myös siten, että se koostuu itsenäisistä eli [[Autokefalia|autokefaalisista]] tai itsehallinnollisista eli [[Autonomia|autonomisista]] paikalliskirkoista. Katolinen ja ortodoksinen kirkko sopivat niin sanotun Firenzen unionin eli liiton [[Firenzen kirkolliskokous|Firenzen kirkolliskokouksessa]] (1438—1445), mikä Itä-Roomassa kuitenkin melko pian peruttiin teologisten syiden ja kansan vastustuksen takia. Myös ortodoksinen [[Venäjä]] kieltäytyi [[paavi]]n alaisuudesta. Kun [[Osmanien valtakunta|ottomaanit]] valloittivat Konstantinopolin vuonna [[1453]], he määräsivät kaikki suhteet [[Vatikaani]]in katkaistaviksi. 1500–1900-luvuilla katolisen kirkon yhteyteen liittyneitä tai liitettyjä ortodoksisia kirkkoja kutsutaan [[Uniaattikirkot|uniaattikirkoiksi]] ja kaikkia Rooman kirkon yhteyteen kuuluvia itäisiä kirkkoja [[Idän katoliset kirkot|idän katolisiksi kirkoiksi]].
Rivi 117 ⟶ 107:
{{Sitaatti|Dogmi tarkoittaa oppia, oppilauselmaa, kristillistä uskontotuutta.<ref name="dogmi"/>}}
Kristinuskossa on käytännössä kaksi yhteistä [[dogmi]]a: dogmi [[triniteettioppi|kolmiyhteisestä]] [[Jumala (kristinusko)|Jumalasta]] ja dogmi [[inkarnaatio|inkarnoituneesta]] Kristuksesta eli siitä miten Kristus on tosi Jumala, joka syntyi ihmiseksi sovittaakseen ihmiskunnan synnit. Usein kaikkia oppeja kutsutaan virheellisesti dogmeiksi. ''Dogmaksi'' voidaan nimittää sekä kirkkokunnan koko oppia, että virallisten dogmien joukkoa.<ref name="dogmi">{{Verkkoviite |Osoite = http://www.evl.fi/sanasto/selitysD.htm#DOGMI|Nimeke = Dogmi|Julkaisu = Aamenesta öylättiin|Julkaisija = Evl.fi|Viitattu = 8.5.2007}}</ref>
Kristillinen [[teologia]] on pyrkinyt käsitteellisesti ilmaisemaan kristinuskon keskeisiä käsityksiä. Sen juuret ovat yhtäältä juutalaisuudessa ja apostoli Paavalin kirjeissä ja toisaalta antiikin opeissa, erityisesti [[platonismi]]n eri muodoissa. Kristillinen oppi ja Uuden testamentin ajattelu pohjautuvat osittain juutalaisten pyhiin kirjoituksiin, joista useimmat on koottu [[Vanha testamentti|Vanhaan testamenttiin]].
|