Ero sivun ”Jääkäripataljoona 27” versioiden välillä

 

Viimeisen kerran pataljoona oli koossa Vaasan torilla [[26. helmikuuta]] [[1918]]. Jääkärit itse olisivat halunneet taistella yhtenäisenä iskuosastona. Päämaja ei kuitenkaan sallinut arvokkaiden, koulutettujen miesten tuhlailevaa käyttöä miehistönä vaan hajotti pataljoonan.

 

Jääkäreistä useat ottivat osaa sodan aikaiseen ja jälkeiseen [[Valkoinen terrori|valkoiseen terroriin]], jossa surmattiin tuhansia punakaartilaisia. Esimerkiksi [[Erik Grotenfelt]] Inkoossa<ref>Tukkinen, Tauno: ''Teloittajien edessä''; kappale ''Västankvarnin teloitukset''</ref>, [[Väinö Strömberg]] Lappeenrannassa<ref>Marko Tikka, ''Koston kevät'', WSOY-Juva 1999 s.216.</ref>, [[Ragnar Heikel]] Kouvolassa<ref>Turunen, Mirja, ''Veripellot'' Atena s. 168</ref>, [[Jalmari Kara]] Kotkassa<ref>Korjus, Olli, ''Hamina 1918'', Atena 2008, s.280-282</ref> ja [[Juho Jauhiainen]] Haminassa<ref>Korjus, Olli, ''Hamina 1918'', Atena 2008, s.259-260</ref> ottivat osaa punaisten surmaamisiin.

*[[Juho Veijalainen]], aliupseeri, 20. kesäkuuta 1892 – 3. huhtikuuta 1918.

 

 

Eräät jääkärit jatkoivat aktivistisen liikkeen perinteitä Karjalan vapautuksen jäätyä unelmaksi [[Lapuan liike|Lapuan liikkeessä]] ja [[Isänmaallinen kansanliike|IKL:ssä]]. Muun muassa kyyditysten järjestäjiin tai ainakin suosijoihin lukeutui useita jääkäreitä, tunnetuimpana [[Kurt Martti Wallenius]]. Nämä yksilöt eivät kuitenkaan edustaneet kokonaisuutta: muun muassa Puolustusvoimien komentaja [[Aarne Sihvo]], jääkäri, osallistui tarmokkaasti [[Mäntsälän kapina]]n lannistamiseen.