Ero sivun ”HMS St. George (1785)” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 27:
 
== Palvelus ==
Alus otettiin palvelukseen 8. lokakuuta 1787 päällikkönään luutnantti Seary Barker. Se kuitenkin poistettiin palveluksesta 15. joulukuuta, koska alukselle ei löytynyt riittävän korkea arvoista päällikköä. Alus palautettiin palvelukseen 21. heinäkuuta 1790 päällikkönään Sir George Collier ja se poistettiin jälleen palveluksesta 20. joulukuuta. John Samuel Smith otti 26. maaliskuuta 1791 aluksen palvelukseen, mutta se poistettiin palveluksesta jo 2. syyskuuta. Neljännen kerran alus otettiin palvelukseen 4. syykuuta 1791 päällikkönään Thomas Hicks, joka oli aluksella ''HMS Powerfulille'' siirtoonsa saakka 7. joulukuuta 1792. Seuraavana päivänä aluksen päälliköksi tuli Sir Thomas Byard, joka siirtyi ''HMS Windsor Castlelle'' 13. helmikuuta 1793.<ref name="Goodwin202">Goodwin, Peter s. 202</ref>
Aluksen päällikkö John Gell ylennettiin kontra-amiraaliksi ja hän nosti lippunsa ''HMS St. Georgella''. Alus valtasi ranskalaisen kaapparin ja sen espanjalaisen saaliin ''St. Jagon''.
 
=== Ranskan vallankumoussodat ===
William Kelly otti aluksen päällikkyyden vastaan tilapäisesti 14. helmikuuta 1793, kunnes Thomas Foley saapui alukselle viikkoa myöhemmin. Foley oli päällikkönä 17. tammikuuta 1796 saakka. Aluksen aseistusta oli täydennetty kahdeksalla puolikannelle asetetulla tykillä, jolloin tykkien määrä nousi 98:aan.<ref name="Goodwin202"/>
 
Alus lähti Portsmouthista liittyäkseen Hoodin Välimeren laivastoon, joka oli parhaillaan Toulonin edustalla. Espanjan laivaston tukema laivasto oli pääosin ankkurissa Sicienlahdella, mistä tarvittaessa lähetettiin aluksia Touloninlahdelle. [[Kontra-amiraali]] [[John Gell]] nosti sinisen kontra-amiraalin lippunsa alukselle. Syyskuun alussa Toulon oli jakobiinien piirittämä, jotka rakensivat naamioidun patterin suojaamaan La Petite Garennen rantatietä. Patteri avasi 18. syyskuuta tulen kohti 38-tykkistä fregattia ''HMS Aurorea'' ja sitä saattavaa tykkivenettä, jotka olivat ankkuroituneet Poudrièren edustalle suojatakseen sisäsataman suulla olevaa Fort Malbousquetia.<ref>Goodwin, Peter s. 202-203</ref>
 
Amiraali Hood määräsi ''St. Georgen'' ja tykkiveneen auttamaan tulituksen kohteeksi joutuneita. ''Princess Royal'' vapautti 24. syyskuuta 1795 ''St. Georgen'' tehtävästä ja alus lähetettiin Genovaan pienen brittiläis-espanjalais-royalisti osaston mukana. Vara-amiraali Sir Hyde Parker nosti 8. maaliskuuta 1795 aluksella punaisen lipun, sen ollessa Livornonlahdella Hothamin johtamassa laivasto-osastossa.<ref>Goodwin, Peter s. 203</ref>
 
{{kesken|Genovan taistelu ja siitä eteenpäin puuttuu}}
Aluksen päällikkö John Gell ylennettiin kontra-amiraaliksi ja hän nosti lippunsa ''HMS St. Georgella''. Alus valtasi ranskalaisen kaapparin ja sen espanjalaisen saaliin ''St. Jagon''.
 
Alus osallistui Hyèresin taisteluun vuonna 1795 sekä 1801 Kööpenhaminan taisteluun, jolloin se oli Nelsonin lippulaivana. Alus tuhoutui 24. joulukuuta 1811 hyökyaallon osuessa alukseen. Vain seitsemän aluksella olleista 738 miehestä selvisi onnettomuudesta. Surmansa saivat kontra-amiraali [[Robert Carthew Reynolds]] sekä aluksen päällikkö Daniel Oliver Guion.