Ero sivun ”Poronhoito” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p kh, paikannimien isot kirjaimet, lyhenteet |
||
Rivi 5:
[[Kuva:Laponie017.jpg|thumb|250px|Inarilainen poro.]]
[[Kuva:Reindeer at the roadside.jpg|thumb|250px|Poro tallustelemassa tien pientareella.]]
[[Poro]] on puolivilli eläin, jonka alkumuoto on villi [[tunturipeura]]. Peura kuuluu Lapin alkuperäisiin luonnon eläimiin nimenomaan tunturi alueella. Ns. arkaainen pienporonhoito, jossa poroa käytettiin lähinnä houkutuseläimenä peurojenpyynnissä sekä kanto- ja vetojuhtana, lienee alkanut jo [[rautakausi|rautakaudella]] ja on tunturialueiden poronhoidon alkuperäinen muoto. Nykyinen poronhoito on tuotu
Vielä 1600-luvun alussa porolaumat olivat melko pieniä. Suomeen poroelinkeino rantautui vasta 1800-luvun loppupuolella. [[Inarinsaamelaiset|Inarinsaamelaisilla]] ja [[metsäsaamelaiset|metsäsaamelaisilla]] [[luontaiselinkeino]]t (metsästys ja kalastus) pysyivät pitkään pääasiallisina elinkeinoina, ja poronhoito oli pienimuotoista. Veroluetteloiden mukaan vuonna 1607 Inarin saamelaiset omistivat yhteensä === Paliskuntajärjestelmä ===
1800-luvun lopulle saakka poroja laidunnettiin melko vapaasti. Epävirallisia laidunaluesopimuksia tosin sovittiin porokylien ja tokkakuntien välillä. Paliskuntajärjestelmä kehittyi Kitkan maaselän alueella, suomalaisten poronhoitajien keskuudessa. Saamelaiset noudattivat Siida-järjestelmää, jossa toimittiin kyläkunnittain ja/tai suvuittain. Laiduntaminen
Eräänlaisia [[paliskunta|paliskuntia]] oli siis ajan mittaan kehittynyt jo ennen kuin paliskuntajärjestelmä 22.3.1898 [[Suomen senaatti|Suomen Keisarillisen senaatin]] antamalla kirjeellä virallistettiin. Kirjeessä määrättiin, että jokaisen poroja omistavan oli kuuluttava johonkin seitsemästäkymmenestä perustettavasta paliskunnasta saadakseen laiduntaa porojaan valtion mailla. Paliskunnilla oli oltava viralliset nimet, rajat ja vastuuhenkilöt (''poroisännät''), ja niiden oli oltava yhteisöllisesti vastuussa muun muassa porojen vuosittaisesta ''lukemisesta'' (laskemisesta), paimentamisesta ja vahingonkorvauksista.
Porokarjojen koko alkoi 1800-luvulla kasvaa nopeasti. Esimerkiksi inarilaisilla oli 1800-luvun puolivälissä
=== 1900-luku ===
Rivi 47 ⟶ 49:
== Poronhoitotyöt pääpiirteissään ==
Poronhoitovuosi alkaa kesäkuussa. Vuoden aloittaa luonnollisesti vasojen syntymä. Osa vasoista syntyy tosin jo toukokuussa, seikka jota kuvaa sanonta: "Vappuna vasa hangella". Juhannuksen tienoilta lähtien alkaa vasanmerkitys. Vasan korviin leikataan terävällä puukolla emänsä ''sanat eli teot''. Näitä on tietty laissa määrätty lukumäärä. Vasat otetaan kiinni ''suopungilla'', joka on heitettävä
*yleisin tapa on merkitä vasa suoraan ''emänsä perästä'', siis tunnistamalla emän omistaja, jota vasa seuraa eli ''juovoo''
|