Ero sivun ”Deep Purple” versioiden välillä

8 merkkiä poistettu ,  4 vuotta sitten
→‎Mark I – Ensimmäinen kokoonpano (1968–1969): -w,vuosi on jo linkitetty kolme kertaa samassa kappaleessa
(→‎Mark I – Ensimmäinen kokoonpano (1968–1969): -w,vuosi on jo linkitetty kolme kertaa samassa kappaleessa)
===Mark I – Ensimmäinen kokoonpano (1968–1969)===
 
Deep Purple sai levytyssopimuksen [[Parlophone]]-yhtiöltä, joka oli [[EMI]]:n alamerkki. [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] levy-yhtiöksi tuli [[Tetragrammaton (levy-yhtiö)|Tetragrammaton]]. Ensimmäinen albumi, ''[[Shades of Deep Purple]]'' levytettiin toukokuussa [[1968]] parin päivän aikana. Albumin musiikki oli [[1960-luku|1960-luvun]] pop-vaikutteista Blackmoren ja Lordin sooloilla ryyditettynä. Albumilta julkaistu single, [[Joe South]]in kirjoittama "Hush" nousi yllätyshitiksi Yhdysvalloissa ollen singlelistan sijalla 4. Myös albumi menestyi Yhdysvalloissa hyvin nousten top-30:neen. Kotimaassa [[Englanti|Englannissa]] kumpikin floppasi. Menestyksen myötä yhtye lähti Amerikankiertueelle soittaen muun muassa [[Cream]]in lämmittelijänä. Jo saman vuoden syksyllä julkaistiin yhtyeen toinen albumi ''[[The Book of Taliesyn]]''. Musiikki oli aiempaa hieman progressiivisempaa ja myös Lordin ihannoimaa klassista musiikkia hyödynnettiin kappaleessa "Anthem". Albumi ja siltä julkaistu single "Kentucky Woman" nousivat listoille USA:ssa, mutta eivät yltäneet ensilevyn ja "Hushin" vertaiseen menestykseen. Englannissa albumi julkaistiin vasta kesällä [[1969]]. Vuodenvaihteessa Purple meni jälleen studioon levyttämään kolmatta albumia. Yksinkertaisesti ''[[Deep Purple (albumi)|Deep Purple]]'' -nimellä kesäkuussa [[1969]] julkaistu albumi ei menestynyt enää Yhdysvalloissakaan saati sitten Englannissa, jossa se julkaistiin vasta vuoden [[1969]] lopulla. Musiikillisesti albumi sisälsi mielenkiintoisia kokeiluita, osoittaen jo merkkejä tulevasta raskaammasta suunnasta sekä klassisesta kokeilusta Lordin ja Blackmoren "April"-kappaleen myötä.
 
Vuoden 1969 alkupuoliskolla edellisvuoden menestyksen alkaessa haihtua Blackmore ja Lord alkoivat suunnitella yhtyeen tulevaisuutta ja uutta linjaa. He olivat pettyneitä Rod Evansiin laulajana, koska hän oli enemmän balladilaulaja kuin kovaääninen rocklaulaja.<ref name="CC">{{Kirjaviite | Tekijä = Chris Charlesworth | Nimeke =Deep Purple: The Illustrated Biography | Vuosi = 1998 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Omnibus Press | Tunniste = ISBN 978-0711901742 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 2.4.2009 | Kieli = {{en}} }}</ref> Myös Nick Simperin bassonsoittoa pidettiin liian vanhanaikaisena.<ref name="CC"/> Ian Paice halusi pysyä mukana ja niinpä Simper ja Evans päätettiin erottaa. Managerit Edwards ja Coletta pyysivät kolmikkoa kuitenkin siirtämään erottamista heinäkuuhun asti koska yhtyeellä oli sovittuja kiertueita eikä aikaa olisi vielä hakea uusia soittajia. Evans ja Simper pidettiin pimennossa asiasta ja heidän tietämättään Lord, Blackmore ja Paice alkoivat hakea uusia soittajia. Blackmoren vanha kaveri, rumpali [[Mick Underwood]] suositteli Blackmorelle yhtyeensä [[Episode Six]]:in laulajaa [[Ian Gillan]]ia, jolla oli vahva ja tarvittaessa korkea ääniala. Gillan tuli koe-esiintymiseen ja toi mukanaan saman yhtyeen basistin [[Roger Glover]]in. Miesten kemiat loksahtivat kohdalleen ja kakkoskokoonpano oli syntynyt.
64 826

muokkausta