Ero sivun ”Jean de La Fontaine” versioiden välillä

De La Fontainen isä oli virkamies ja hän kustansi pojalleen koulutuksen, jotta myös tämä pääsisi arvostetuksi virkamieheksi. Tulevaa satukirjailijaa ei lakitiede kuitenkaan kiinnostanut laisinkaan, vaan hän luki ainoastaan hauskana pitämäänsä kirjallisuutta. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 14, 148, 1982</ref>

Isä järjesti poikansa naimisiin, mutta nuori de La Fontaine ei asettunut aloilleen. Hän viihtyi paremmin ystäviensä järjestämissä juhlissa sekä korttipöydässä. Ystävät pyysivät häneltä runoja juhliinsa, ja de La Fontaine kirjoitti niitä ruokapalkalla. Vaimolleen hän oli kroonisesti uskoton, hänen juorutaan olleen suhteissa aatelisnaisten ja jopa erään [[abbedissa]]n kanssa. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 14, 149- 150, 1982</ref>

Boheemielämästään huolimatta de La Fontaine sai paikan virkamiehenä. Virkaansa hän hoiti huonosti ja kyllästyi siihen pian. Hän hylkäsi vaimonsa ja lapsensa ja muutti Pariisiin. Pariisista löytyi nopeasti varakkaita naisia, jotka tarjosivat boheemirunoilijalle ruokaa ja asunnon. Hän kirjoitti runoja täysihoitoa vastaan. Boheemielämä jatkui lähes 70- vuotiaaksi, jolloin de La Fontaine sairastui. Toivuttuaan sairaudestaan hän katui entistä elämäänsä ja tuli uskonnolliseksi. Hän kirjoitti nyt hymnejä sekä virsiä ja käytti katumuksentekijän jouhipaitaa. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 14, 150- 152, 1982</ref>

De la Fontainen onnistui ystävystyä aikansa ylhäisöön kuuluvien [[François de La Rochefoucauld]]in ja [[Louis II Condé]]n kanssa. He ehdottivat kuningas [[Ludvig XIV]]:lle, että De la Fontaine ansaitsisi paikan [[Ranskan akatemia]]ssa. Aurinkokuningas ei lämmennyt ajatukselle, sillä hän piti de La Fontainen kertomuksia, ''Contes'', rivoina. Majesteetin mielestä kirjailijan olisi ensiksi tultava järkiinsä, ennen kuin paikkaa akateemikkona voitaisiin harkita. De la Fontaine pääsi Ranskan akatemian jäseneksi 63- vuotiaana, vuonna [[1683]]. Akatemian kokouksissa hän lähinnä nukkui. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 14, 152, 1982</ref>

Kuuluisuutensa de La Fontaine saavutti aluksi kertomuksillaan, ''Contes''. Ne ovat saaneet merkittäviä vaikutteita [[Boccaccio]]lta. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 14, 153, 1982</ref>

De la Fontaine sai innoituksen runomuotoisiin, vertauskuvallisiin eläinsatuihinsa ja arkielämän kertomuksiinsa [[Aisopos|Aisopokselta]] ja [[Horatius|Horatiukselta]]. Siitä huolimatta ne ovat Ranskan kirjallisuuden merkkiteoksia. La Fontainen merkitys etymologisessa mielessä on merkittävä: esimerkiksi sanonta "karhunpalvelus", hyvää tarkoittava teko joka vahingoittaa autettavaa, on peräisin eräästä La Fontainen kertomuksesta jossa ystävällinen karhu auttaa hätistämään puutarhurin nenältä kärpästä kivenmurikan avulla.

Ensimmäinen 124 sadun kokoelma ''Fables Choisies'' (Eläinsatuja) ilmestyi [[31. maaliskuuta]] [[1668]], ja se oli viisaasti omistettu Monseigneur dauphinille (jota nimitystä Ranskan kruununperillisistä käytettiin), kuningas Ludvig XIV:n kuusivuotiaalle pojanpojalle. Tarinat ovat joka suhteessa ensiluokkaisia: täysin virheettömiä, tasapainoisia, oivallisesti riimitettyjä, luonnollisia ja sujuvia, lystikkäitä, nokkelia, viisaita – ja ehdottoman ranskalaisia. Niistä tuli heti menestys. Vielä nykyäänkin hyvin kasvatetut ranskalaiset osaavat Eläinsatuja ulkoa sivukaupalla. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 14, 153, 1982</ref>

Saduissaan de La Fontaine osoittaa ihmisluonnon olevan alttiin erilaisille heikkouksille. Hän ei kuitenkaan kauhistele sitä, vaan haluaa nauraa inhimillisille heikkouksille, paikoitellen hieman ilkeästikin. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 14, 154, 1982</ref>

== Lähdeviitteet ==