Ero sivun ”Sukunimi” versioiden välillä

Tavallisimmat ruotsalaiset sukunimet ovat kansanomaiset nimityypit, jotka ovat joko muotoa isännimi (''Johansson'', ''Andersson'') tai luontosanojen yhdistelmä (''Lindberg'', ''Granlöv''). Nämä yleistyivät 1800-luvulla, mutta porvarit olivat jo aikaisemmin käyttäneet luontosanojen yhdistelmää, jossa yhdistettiin kotipaikan nimi ja luontosana (''Almgren'' oli kotoisin Almbystä). [[Aatelisto]] rupesi käyttämään sukunimiä laajemmin 1500-luvulla. Vanhimmat aatelisnimet juontuvat usein sukuvaakunassa olevaan esineeseen (''Bielke'', ''Vasa''). 1600-luvulla aatelisnimet olivat yleensä tekemällä tehtyjä ja niissä yhdistettiin sanoja, joilla oli [[aristokraatti|aristokraattinen]] sävy (''Lagercrantz''). Papisto omaksui myös sukunimikäytännön 1500-luvulla. Alussa suosittua oli tehdä latinalainen versio kotipaikkakunnasta (''Montanius'' Bergistä ja ''Nobelius'' Nöbbelövistä). 1600-luvulla papiston keskuudessa oli suosittua lyhentää latinalaiset nimet ranskalaisen mallin mukaisesti ja ''Nobeliuksesta'' tuli ''Nobel'' ja ''Walleniuksesta'' ''Wallén''.<ref>Fredrik Lindström ''Jordens smartaste ord'' (2002) ISBN 91-0-010348-9 {{sv}}</ref>